eTwinning'iä ja Saarella-peliä

Palasin viime yönä Sisiliasta Euroopan eTwinning-lähettiläiden konferenssista. Meitä kollegoitamme kouluttavia lähettiläitä on Euroopassa yhteensä noin 900, joista nyt koolla 200.

 

Mahtavaa ja voimannuttavaa tavata opettajia ympäri Eurooppaa. Suomesta meitä oli yhteensä seitsemän. eTwinning kouluttaa opettajia monilla erilaisilla tavoilla ja aina joskus on mahdollisuus päästä ulkomaille. Tämä pätee siis myös ihan tavallisiin eTwinning-opettajiin, ei tarvitse toimia kouluttajana kuten minä.

 

Olin itse esittelijänä työpajassa, jossa puhuttiin verkkokoulutuksista. Minulla oli myös lyhyt puheenvuoro samasta aiheesta ensimmäisen iltana best practices/ parhaat käytänteet -työpajassa, jossa kaikki osanottajat oli jaettu kuuteen ryhmään, joissa kussakin kuultiin tunnin aikana neljää puhujaa.

Olin itse erityisen kiinnostunut Creative Commons (CC) -lisenssejä selittävästä pajasta sekä Flipped Classroom -työpajasta. Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja meri kaunis!

 

Kannattaa rekisteröityä eTwinnigiin! Näin se tapahtuu:  

 

 

Toinen tällä hetkellä "tapetilla oleva" asia on Saarella-peli. Se aukeaa ja toimii toistaiseksi parhaiten Chrome-selaimella ainakin minun kokemukseni mukaan. Pelasin juuri skotlantilaisen tuttavani ja hänen 12-vuotiaan poikansa kanssa pari peliä. Skotlannissa heillä taisi olla käytössä Safari- ja Firefox-selaimet. Yksi peli kesti kolmella pelaajalla pari kymmentä minuuttia. Olimme kaikki innoissamme yrittäessämme keksiä, miten tulemme autiolla saarella mahdollisimman hyvin toimeen.

 

Peli on vielä testausvaiheessa ja siitä etsitään nyt viimeisiä pikkuvirheitä. Tässä on ainesta koulukäytön menestystarinaksi, niin hyvin peli opettaa demokratiaa, äänestämistä, yhteistyön merkitystä jne. Yksittäinen peli ei kestä kauaa, mukana voi olla monia pelaajia samassa pelissä ja seuraavassa pelissä voi sitten taas yrittää saavuttaa korkeamman onnellisuuden tason. Innostuin kovasti!



Ovi-hanke

Olin kuullut Ovi-hankkeesta jo toki aiemminkin, mutta aktivoiduin tässä viime päivinä tutustumaan hankkeen sivuihin kunnolla.

Liitän tähän heidän sivuiltaan kopioitua tekstiä:

"Tervetuloa OVI-hankkeen sivuille!

OVI-lyhenne tulee sanoista Oppimispeleihin ja virtuaalimaailmoihin perustuvat ratkaisut tukemassa opetuksen laatua ja uudistumiskykyä. Kyseessä on opetushallituksen rahoittama hanke, jonka päätavoite on edistää virtuaalisten oppimisympäristöjen (erityisesti virtuaalimaailmojen) ja pelinomaisten oppimissovellusten pedagogisesti mielekästä opetuskäyttöä. Haluamme esitellä opettajille erityisesti matalan kynnyksen peli- ja virtuaaliympäristöratkaisuja, pieniä palasia, joita kuka tahansa opettaja uskaltaa kokeilla omassa arjessaan." Kun sivuilla liikkuu Oppimispelit-kohtaan, pääsee käsiksi satoihin linkkeihin hyviin oppimispeleihin. Pelit on jaoteltu oppiaineittain tai -aiheittain ja niiden sisällä vielä luokka-asteittain. Taas hankkeen sivuilta kopioitua: " Yleissivistävään opetukseen soveltuvat pelit Näille sivuille on koottu pelejä, joita voidaan hyödyntää eri aineiden opetuksessa peruskoulussa ja lukiossa. Pelit ja materiaalit on jaoteltu karkeasti oppiaineittain, tosin jotkut pelit saattavat soveltua useampaan aineeseen. Sivuja päivitetään jatkuvasti ja etsimme koko ajan uusia pelejä tai pelinomaisia materiaaleja näille sivuille. Tavoitteemme on koota sivuille myös opettajien kokemuksia pelien käytöstä opetuksessa. Toivomme käyttäjäkokemuksia ja palautetta oppimispeleistä, jotta voimme nostaa hyväksi koetut pelit esiin. Kaikki arviointipalaute peleistä on meille tärkeää! Arviointi oppimispelistä-linkistä pääset sähköiseen arviointikaavakkeeseen. Jos olet kokeillut pelejä tai virtuaalimaailmoja omilla tunneillasi, voit jakaa näitä ns. hyviä käytänteitä muiden opettajien kanssa myös täyttämällä "open kortin"." Tänään on koulujen välinen jalkapalloturnaus täällä Mäntsälässä ja sen myötä vajaita luokkia paikalla. Yksi opettaja on mukana peleissä, joten me jäljelle jääneet teemme työtä hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ensimmäisellä tunnilla mnulla oli vain muutama kuudesluokkalainen, joille näytin Ovi-hankkeen pelisivut. He viettivät tunnin kiertelemällä peleissä. Nyt oma vajaa neljäsluokkani tekee samaa. Kehoitin heitä kertomaan, jos joku peli tuntuu erityisen hyvältä. Voin sitten nostaa sen omaksi linkikseen luokan nettisivuille. Tulen toki jatkossa kertomaan tietyillä tunneilla täsmällisesti, mitä peliä oppilaiden tulee pelata. Mutta on kuitenkin järkevää näyttää heille koko tarjonta. Oppilaat ovat niin erilaisia, että yksi juttu palvelee toista ja jokin ihan muu toista. Hyvien oppimispelien esittely koulussa saattaa myös vaikuttaa myönteisesti kotona pelattaviin peleihin.

Oppikirjat vai ei?

Aamulla pisti Twitterissä silmääni Niina Rantapuun tweetti hänen uudesta blogitekstissään ansiokkaassa blogissa Open opas. Niina on yläkoulun äidinkielenope, mutta opettaja mikä opettaja! Moni ajatus sopii vallan mainiosti myös alakouluun.

Niina oli kirjoittanut oppikirjattomasta opetuksesta aiemminkin ja nyt. Luin jutut ja hämmennyin. Vaikka olen erittäin aktiivinen tietotekniikan käyttäjä, olen silti vannoutunut oppikirjojen kannattaja. Onko siis aika haastaa ajattelumaailmani?

Twitterissä näkyi innostuneita viestejä aiheen ympärillä. Hyvä on se, että mielipiteet olivat sekä puolesta että vastaan, tai ainakin sopivan kriittisiä. Mahtavaa on se, jos oppilaat saadaan etsimään ja kokoamaan tietoa itse. Aloitetaan vaikka katsomalla opetussuunnitelmasta, mitä pitäisi oppia! Mutta mihin tallennus? Meillä ei ole koneita läheskään kaikille. Tietoa pitäisi siis sekä etsiä että tallentaa netin ulkopuolelle. Tarvitaanko laite jokaiselle, ennenkuin tähän voidaan ryhtyä? Siis jokaiselle koko koulussa?

Entä vaikuttaako oppilaan kyky löytää oleellinen tieto liikaa hänen mahdollisuuksiinsa oppia? Ryhmätöitä? Miten arviointi?

Huh, olenko todella näin juuttunut vanhaan ajatteluun? Ja kaiken aikaa olen kuvitellut olevani ennakkoluuloton ja rohkea!

Nyt ajatellen tuntuu ihan mahdolliselta jättää jostain oppiaineesta työkirja pois. Näinhän on usein jouduttu tekemäänkin säästöjen nimessä. Mutta kyllä minä olen silloin aina itse vääntänyt monistettavaa materiaalia vihkoon liimattavaksi. Ja eivät varmaan ihan pienet alakoululaiset pystykään korvaamaan omalla tiedonhaulla hyvää työkirjaa tai opettajan laatimia tehtäviä.

Mutta entä alakoulun isommat oppilaat? Kyllä, he pystyisivät ainakin sopivissa pareissa tai ryhmissä löytämään tietoa annetusta aiheesta. Mutta laatu? Löytyisikö oleellinen? Kokevatko oppilaat mielekkääksi etsiä ja tuottaa materiaalia itse?

Ja sitten jos vien ajattelua eteenpäin ja kuvittelen jättäväni tekstikirjan pois... Huh! Tuntuu työläältä! Joudunko tekemään paljon aiempaa enemmän valmistellessani tunteja? Läpikäytävän aineiston aikataulutus? Kokeet? Pystynkö luottamaan oppilaisiin tarpeeksi?

Niin paljon ajatuksia tämä sai aikaan, että aion haastaa itseni kokeilemaan oppikirjattomuutta jossain oppiaineessa ensi lukuvuonna. Harjoittelen sitä jo tänä vuonna jonkinlaisilla projekteilla. Ympäristö- ja luonnontiedossa ehkä? Vai äidinkielessä?

Niina Rantapuulla on muuten tekeillä hieno yläkoulun äidinkielen oppimateriaali, kannattaa käydä katsomassa!

Kiireitä...

En ole vähään aikaan kirjoittanut tähän blogiin. Näin lukuvuoden alkuvaiheissa on niin paljon kaikkea, että ei tunnu löytävän sellaista taukoa, jolloin saisi kerättyä ajatukset kasaan ja näppäimistön kautta tänne muidenkin luettavaksi. Nyt yritän.

Perustin kesän alussa oman toiminimen, koska erilaisia luokanopettajan työn ulkopuolisia koulutus- yms. hommia alkaa olla enemmän ja enemmän. Moni kehoitti aloittamaan yritystoiminnan. Nyt onkin hassua, kun koko ajan tulee erilaisia yhteydenottoja yrittäjyyden vuoksi. Yrittäjäjärjestöistä, kirjanpitäjiltä jne. Minä yritän sitten selittää, että kyse on on ihan pienestä jutusta, muutama koulutuskeikka silloin tällöin! Olen samalla esimerkiksi opetellut maksamaan ennakkoveroja.

Viihdyn kyllä mahdottoman hyvin myös aikuisten edessä kertomassa eTwinningistä tai tvt:n käytöstä koulussa, mutta sydämeni on kuitenkin luokassa oppilaiden luona. Eli ainakin toistaiseksi pysyn luokanopettajana ja teen näitä muita juttuja hyvin sivutoimisesti.

Olen nyt tänä lukuvuonna siis neljännen luokan luokanopettaja Ohkolan koululla Mäntsälässä. Jo kymmenes lukuvuosi siellä! Palasin myös Mäntsälän alakoulujen tvt-koordinaattorin hommaan. Sen myötä pyrin nyt syys-marraskuussa vierailemaan kaikilla kuntamme alakouluilla juttelemassa, missä mennään tietokoneiden ja muun siihen liittyvän kanssa heidän koulullaan. Sen myötä on sitten tarkoitus järjestää täsmäkoulutusta ja ohjata oikeita ihmisiä ottamaan yhteyttä toisiinsa. Olen jo lähetellyt sähköposteja kaikille opettajille.

KuumaTVT-hankkeessa olen coachina nurmijärveläisen Raine Ruokokosken kanssa Opettajien etä- ja täydennyskoulutushankkeessa, jossa yritämme saada näiden kymmenen kunnan opettajia jakamaan tvt-osaamistaan tekemällä pieniä videoita DreamBrokerin ohjelmilla. Vähän on ollut kankeaa tähän mennessä, mutta toivotaan, että innostus ja uskallus kasvaa. Olen periaatteessa myös ilmoittautunut kouluttajaksi lähikoulutuksiin, mutta voi olla, että siihen ei riitä aika. Päädyn tosin mahdollisesti kiertämään taas kuntia opettamassa ja rohkaisemassa tuon videointi-pilotin tiimoilta.

Opetushallitukselle teen edelleen innolla eTwinning-koulutuksia. Kävin viime viikolla kouluttamassa Kirkkonummella. Mahtava ilta! Loppuyhteenvedossa opettajilla oli hienoja ideoita tulevista kansainvälisisistä projekteista! Kiitos vielä teille siellä Kartanonrannan koululla!

Pyrin myös ylläpitämään yhdessä muiden kirjoittajien kanssa aktiivisesti luokkakohtaisia blogeja tvt:n käytöstä ko. luokka-asteella. Joskus jaksaa kirjoittaa enemmän, joskus taas ei.

Viikonloppuna ompelin torkkutäkin ja sain sillä pidettyä itseni pois tietokoneen äärestä yhden päivän ajan!

Petran planeetta

Minuun otettiin taannoin yhteyttä Dramaforum'ista. Heidän tuotteitaan ovat Petra-kirjasarja, Petran planeetta -virtuaalimaailma ja Petran planeetta -virtuaalikoulu.

Petran planeetta -virtuaalimaailman esittelyvideo on tässä:

Minua pyydettiin mukaan kehittämään virtuaalikoulua. Alla on esittelyvideo:

 

 

Koska lupauduin kehittämistiimiin mukaan, koulumme kakkoset, kolmoset ja neloset saivat tänään luokkatunnuksensa virtuaalikouluun. Lähetin äsken Wilma-viestin joka ikiseen ko. luokkien kotiin ja ilmoitin käyttäjätunnuksen ja salasanan. Jokohon joku kirjautuu jo tänään?

 

Huomenna aletaan tutustua sivuihin koulussa! Raportoin sitten blogin luokkakohtaisilla sivuilla, miten meidän on käynyt seikkailuissamme!

 

Lisääkin näitä alkuvaiheen käyttäjiä kaivataan tuohon virtuaalikouluun. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä maria.lindqvist(at)dramaforum.fi.



Campus-seminaari ja kunniamaininta

Olin keskiviikkona Helsingissä Campus-seminaarissa. Mahtava tilaisuus, kannattaa yrittää ehtiä ilmoittautua ensi keväänä! Tilaisuus järjestettiin kolmatta kertaa. Olin paikalla kaksi vuotta sitten, mutta viime vuonna sairastuin. Ehdottomasti menen taas paikalle ensi vuonna, jos vain paikan saan! Tilaisuutta voi myös seurata netin kautta livenä ja kaikkien puhujien puheenvuorot tulevat ensi viikolla seminaarin nettisivuille näkyviin. Sieltä löytävät myös edellisen vuosien puheenvuorot ja niitä saa vapaasti käyttää opetuksessa.

Sain tänä vuonna Campus-seminaarissa mahtavan kunnianosoituksen. Meidän koulullamme viime keväänä tehty "Ohjevideo tulokkaille" sai kunniamaininnan.

Tuntui mahtavalta, että tällainen tavallisella pienellä alakoululla tehty video arvostettiin niin korkealle. Meillä ei ole mitään hienoja laitteita, eikä lopputulos ole mitenkään hirveän taidokas. Mutta hellyttävä ja sanomansa läpi vievä kyllä! Olen todella ylpeä oppilaista!

Seminaarissa esitettiin koulullamme tämän lukuvuoden toisella kouluviikolla kuvattu pätkä, jossa kerron videon syntyvaiheista. Video näkyi suureksi yllätyksekseni myös MTV3:lla torstaina ja on sen myötä nyt nähtävissä Katsomo.fi:ssä.

Että tällainen vähän erikoisempi kouluviikko on nyt takana.

Tietotekniikkaa tunti viikossa?

Minä työskentelen pienellä, viiden opettajan alakoululla. Meillä on vähän alle 100 oppilasta ja 15 oppilasverkossa olevaa pc-konetta. Neljässä luokkahuoneessa on yksi tietokone, johon on on liitetty dokumenttikamera ja dataprojektori. Viidennessä luokassa ovat loput koneet, eli se on tavallaan atk-luokka. Tosin se on myös minun luokkani kotiluokka. Vanhassa kiinteistössä on suurehkoja luokkatiloja ja minulla on vähän oppilaita. Mahdumme hyvin!

Minä olen ollut enenevässä määrin innostunut tvt:n käytöstä opetuksessa jo vuosia. Olenkin ollut onnekas, koska oppilaillani on ollut suora pääsy koneille. Olen jo vuosien ajan myös suunnitellut muiden luokkien tuntejani niin, että hyödynnämme tieto- ja viestintätekniikkaa. Enkä ole toki ainoa opettaja koulullamme, joka ajattelee näin.

Tänä lukuvuonna halusimme varmistaa, että kaikki koulumme oppilaat pääsevät säännöllisesti oppimaan tietokoneen käyttöä ja harjoittelemaan erilaisia sovelluksia. Lukujärjestystä tehdessä minulle järjestettiin jokaiselta luokalta 1-6 yksi viikkotunti äidinkieltä, joka korvamerkittiin tvt:ksi. Olin tästä innoissani, mutta sitten sattui silmiini opetusneuvos Asko Lipon kommentti: "Sitten on kouluja, joissa oppilaalla on vain yhden tai kahden tunnin ajan viikossa mahdollisuus hyödyntää teknologiaa opiskelussa."

No, on Asko Lipon puheessa tietysti pointti. Mutta enpä anna sen nyt masentaa. Nykytilanne on jo huomattava parannus muutaman vuoden takaiseen. Ja olen luottavainen sen suhteen, että etsimällä sisältöjä luokan muusta opetuksesta, integroituvat nämä yksittäiset tunnit kuitenkin hyvin kokonaisopetukseen.

Tämän blogin yläpalkista pääsee tutustumaan luokkakohtaisiin kokemuksiin.