Saarella-peli

KuumaTVT-hanke on lähestymässä loppuaan. Tulee miltei hengästynyt olo, kun miettii, mitä kaikkea Kuuma-kunnissa on tämän hankkeen puitteissa viime vuosina tehty.

Saarella-peli on yksi hankkeen ansiosta syntynyt juttu. Sitä on pelattu koulussani eri luokka-asteilla vaikka kuinka paljon ja yhä edelleen se on suosikkipeli. Pelin saa pelattua noin puolessa tunnissa, joten se on pelastanut monta sellaista oppituntia, kun alkuperäiset suunnitelmat ovat jostain syystä menneet uusiksi.

Peluutin pelin kuudesluokkalaisillani tässä muutama päivä sitten. Syynä oli osittain se, että halusin testata langatonta verkkoamme rakennuksen remontin valmistumisen jälkeen.  Tarkoitus oli nimenomaan pelata eri laitteilla.

Peli ei otttanut käynnistyäkseen, mutta soitto ylläpitoon ratkaisi ongelman saman tien. Hyvää ja nopeaa palvelua!

Kuten aina, heijastin pelin omalta tietokoneeltani valkokankaalle. Minä myös toimin pelin luojana ja pääsin siis käynnistämään sen, kun oppilaat olivat liittyneet peliin valkokankaalla näkyvällä numerolla.

Pelaajia tuli mukaan paikalla olevien oppilaiden määrä. Jos olisin ilmoittanut tämän pelin numeron jollekin toiselle luokalla jollain tavalla, olisi osallistujia voinut olla vaikka kuinka paljon.

Saarella-peli oli näille oppilaille ennestään hyvin tuttu, joten pelille tyypillinen neuvottelu alkoi saman tien. Oppilaat huutelivat toisilleen, kuka keräisi ruokaa, kenen pitäisi keskittyä metsän hakkaamiseen ja kuka tutkisi saarta. 

Osa pelasi omalla kännykällään. Pienelläkin näytöllä se onnistuu ihan tyydyttävästi.

Mini-iPadit olivat myös käytössä. 

Jotkut taas pelasivat läppäreillä. Minä itse pidän siitä, että näyttö on tässä pelissä vähän suurempi. Eli mieluummin läppäri kuin tabletti. Mutta tämähän on makuasia!

Osa oppilaista hakeutuu mielellään pöytäkoneiden ääreen. Siinä peli toimii myös kaikkein varmimmin kunnolla, tuleehan nettiyhteys piuhaa pitkin.

Jotkut hoksasivat, että peliin saattoi liittyä kaksi kertaa, jos avasi sen kahdelle eri sivulle koneella... Aika kiire kyllä tuli pelikuukauden aikana, kun yritti ehtiä käyttää kaikki toimenpiteet kahdessa pelissä...

Oli mukavaa todeta, miten luokka innostui taas tästä. He alkoivat kiinnittää kunnolla huomiota onnellisuuspisteisiin suunnilleen puolessa välissä ja niitä kertyikin ihan mukavasti. Katselimme pelin jälkeen Saarella-pelin kotisivuilta TOP-pisteitä ja ihmettelimme yhdessä parhaita saavutuksia. Mitähän ihmeen manoovereitä parhaat luokat ovat tehneet?

Toivon todella, että tälle mainiolle pelille löytyy rahoitus myös KuuumaTVT-hankkeen jälkeekin. Käykäähän kokeilemassa!

Oho, on jo kevät!

Hui, mihin ihmeeseen tämä talvi hurahti? Koko ajan on ollut aikamoinen kiire ja monia asioita mielessä, mutta en silti ole tajunnut, että edellinen blogikirjoitus on lokakuulta.

Koulussamme on eletty tavallista arkea. Tietotekniikka on ollut mukana jo hyvin arkisella ja käytännönläheisellä tavalla. Ehkä senkin vuoksi on tuntunut siltä, ettei mitään varsinaista kirjoittamisen aihetta tällä saralla ole tapahtunut.

Menen huomenna jälleen kouluttajaksi KuumaPOP -tapahtumaan, Hyvinkäälle tällä kertaa. Olen ollut muuten puhumassa joka ikisessä KuumaPOP:ssa alusta alkaen. Ensimmäinen kerta oli lokakuussa 2013 Haarajoella Järvenpäässä, seuraava huhtikuussa 2014 Nurmijärvellä. Marraskuussa 2014 tapahtuma toteutui Kirkkonummella ja seuraavana keväänä sitten meillä Mäntsälässä. Viime syksynä KuumaPOP toteutui Sipoossa ja nyt siis Hyvinkäällä.

KuumaPOP:sta on jotenkin tullut tuttu puolivuosittain toteutuva juttu elämässäni. Ja työpajoihini on aina ilmoittautunut mukavasti väkeä, joten mikäs sinne on mennessä!

Aiheenani huomenna ovat jälleen "Luokanopettajan tietotekniikka" ja "Elokuvia alakoulussa".  Olen päivitellyt esityksiäni tässä viime päivinä, koska taas on molempiin aiheisiin on tullut uutta kerrottavaa. Toivottavasti joku tämän blogitekstin lukijoista ilmestyy huomenna paikalle!

Jotain uutta olemme muuten kuitenkin kokeilleet.Testasimme Operaatio maailmaperintö -peliä pari päivää sitten viitoskuutosten voimin.

Peli soveltuu alakoulua ajatellen varmaankin juuri näille isoimmille. Siinä oli aika paljon luettavaa ja tekstit vaihtuivat tiheään. Emme ehtineet pelata peliä läpi, mutta monta tasoa kuitenkin. En ollut perehtynyt ennakolta kunnolla opettajan ohjeisiin, mutta pelituokion jälkeen opin, että olisin voinut etukäteen poistaa muutamat peliviikot pelistä, jolloin koko juttu olisi edennyt nopeammin.

Pelin sivulla kerrotaan näin:

"Operaatio maailmanperintö on yhteistoiminnallinen oppimispeli maailmanperinnöstä yli 12-vuotiaille. Pelissä avaruuden muukalaiset haluavat purkaa Maa-planeetan ja siirtää ihmiset asumaan muualle. Koska sotilaalliset keinot eivät auta, täytyy pelaajien käyttää vaikuttamistaitojaan ja löytää keskustelujen ja Suomen maailmanperintökohteiden vierailuiden kautta perusteluja, jotka muuttavat muukalaisten mielen. Kukaan pelaaja ei pysty löytämään kaikkea maapallon ja ihmisten kulttuurien pelastamiseen tarvittavaa tietoa yksin, vaan pelaajien on toimittava yhdessä ja autettava toisiaan voittaakseen. Oikeat perustelut myös vaihtuvat jokaisessa pelissä, joten pelaajat joutuvat miettimään ihmisen perintöä ja sen merkitystä monista eri näkökulmista."

Yläkouluun varmaan tosi hyvä juttu!

Peli on vähän samantyyppinen kuin Saarella-peli. Tässäkin kaikki ovat samassa opettajan perustamassa pelissä. Loin alussa pelin. Kun oppilaat tulivat tuohon pelin yleisosoitteeseen, heidän näytöillään näkyi vain minun luomani peli. Se kaiketi tarkoitti sitä, ettei kukaan muu missään muualla pelannut samaan aikaan tätä peliä. Kun oppilaat sitten klikkasivat luomani pelin nimeä, pääsin omalla näytölläni hyväksymään heidät mukaan. 

Noin puolet oppilaista viittasi, kun kysyin, kuinka moni haluaisi joskus pelata uudelleen. Pienemmällä porukalla ja paremmalla ajalla!

Toinen viime aikoina kokeiltu uusi juttu on fysiikka-kemian opiskelu ryhmätöinä. 

Jaoin kuudennen luokan kolmeen osaan (luokka on pieni, noin neljä oppilasta jokaisessa ryhmässä). 

Kukin ryhmä sai yhden oppikirjan kappaleen kopion. Aiheet olivat "Uudistuvat luonnonvarat", "Uudistumattomat luonnonvarat" sekä "Säästä energiaa". Kopioon oli mahdollista tehdä merkintöjä ja alleviivauksia.

Jokaisen ryhmän piti noin 20 minuutin aikana suunnitella ja videoida 3 minuutin mittainen video, jossa kerrotaan kappaleen pääasiat.

Seuraavaksi iPadit kiersivät seuraavalle ryhmälle, samoin se alkuperäinen oppikirjan aukeaman kopio.

Ryhmät katsoivat toisen ryhmän tekemän videon ja lukivat tarvittaessa myös lisää monisteesta.

Ryhmien piti seuraavaksi laatia isolle paperille ajatuskartta videon tietojen perusteella.

En ottanut viimeisestä vaiheesta kuvia. Siinä ajatuskartta, iPad ja moniste kiersivät seuraavaan ryhmään. Jokainen ryhmä sai siis tässä vaiheessa kolmannen aihepiirin käsiteltäväkseen. Tehtävänä oli laatia suullinen esitys. Se esitettiin seuraavana aamuna ensin omalle luokalle ja sitten vuorotellen naapuriluokan kolmosille.

Oppilaat olivat tyytyväisen oloisia tähän uuteen työtapaan. Jokainen varmaankin oppi perusasiat ja innokkaimmat voivat aina laajentaa osaamistaan lukemalla kirjan tekstit paremmin, etsimällä tietoa muualta tai katsomalla Edisoniin keräämiäni, aiheeseen liittyviä oppimisvideoita. 

Jokainen viitoskuutonen muuten työstää juuri nyt kunnon PowerPoint -esitelmää hänelle valitusta maantiedon tai biologian aiheesta. Kuutoset käsittelevät Australiaa ja Oseaniaa, viitoset suomalaisia eläimiä ja kevään edistymistä.

Tänne meille kotiin on muuten hankittu teinipojalleni erilaista Arduino-sälää. Olen itsekin aika innostunut.

Koulussa kolmasluokkalaiset tekivät sarjakuvat, ihan perussovelluksilla tietokoneella. Suunnittelu ruutupaperille, kuusi erillistä kuvaa Paint-ohjelmalla, kuvien tuonti Wordiin ja siellä puhekuplat ja tekstiruudut paikalleen. Hienoja tuli!

Luokassani kävi maaliskuussa muuten ryhmä opettajia monesta Euroopan maasta. He olivat tutustumassa tablettien hyödyntämiseen opetuksessa.

Sovin etukäteen, että kuutoseni haastattelevat englanniksi vieraitamme. Kysymykset mietittiin ja sitten haastatteluja harjoiteltiin omien luokkatoverien kanssa.

Vierailupäivänä ulkomaiset opettajat jakaantuivat kotimaansa mukaan ryhmiin ja oppilaani esittivät hienosti kysymyksensä. Kuvaus hoitui iPadeilla.

Luokassa oppilaat editoivat pikapikaa iMoviella haastattelut vieraiden ihmetellessä vieressä. Minä tietty ylpeänä opettajana mukana...

Oppilaani saivat jälleen hienon kokemuksen ja ainakin palautteesta päätellen myös vierailijat olivat tyytyväisiä. 

Vierailun aikana oppilaani myös koodasivat tietokoneilla ja iPadeilla. Ekaluokkalaisetkin tulivat tvt-tunnilleen suoraan ruokailusta, joten he ennättivät ihastuttaa vieraat taidoillaan ja ennakkoluulottomuudellaan.

Ensi viikolla muuten kaikki luokat esittelevät yhteisessä vappuriehassamme iPadeillä tehtyjä tuotoksia. Sieltä on tulossa vaikka mitä, kuten tänään opettajankokouksessa totesimme. Olen ylpeä kollegoistani!

Tälläistä Ohkolan koulun tvt-rintamalla...

BYOD

Jatkan tässä BYOD (Bring Your Own Device eli Tuo oma laitteesi) -keskustelun pohtimista. Kirjoitin juuri kuudennen luokan tämän viikon tvt-tunnista, jolla sivuttiin aihetta.

 

Lapsiasianvaltuutettu otti juuri Helsingin Sanomien haastattelussa kannan, että "omia laitteita ei pitäisi tuoda kouluun". Tämä herätti aikamoisen keskusteluryöpyn sosiaalisessa mediassa. Tuodaanhan kouluun omat urheiluvälineet, oppilaat pyöräilevät kouluun eri hintaisilla polkupyörillä, vaatteita on kalliita ja edullisia jne. Onko siis järkeä kieltää omien laitteiden hyötykäyttö kaikilta vain sen vuoksi, että jollain oppilailla ei ole sellaisia.

Koulut kamppailevat jatkuvasti sen kanssa, että rajalliset rahavarat pitäisi jakaa monelle tarvitsevalle alueelle. Tietotekniikan hankinnat ovat suuria ja kalliita ja laitekanta vanhenee aina nopeasti. Valtaosa perheistä sen sijaan hankkii ainakin parin-kolmen vuoden välein uusia puhelimia tai padeja, ja älylaitteet ovat jo alakoulun nuorimpien käytössä.

 

Tämä kehityskulku on ollut nopeaa. Oma, nyt 22-vuotias esikoiseni sai aikoinaan kolmannella luokalla halvan peruskännykän ja senkin vain sen vuoksi, että hän alkoi kulkea itse suoraan koulusta linja-autolla soittotunnille. Kaksi vuotta nuorempi siskonsa sai sitten omansa muistaakseni jo toisella luokalla. Molemmilla oli vanhemmilla perityt peruspuhelimet. Silloin tunsin oloni vähän noloksi ja tunsin tarvetta selitellä tuttaville lastemme aikaista kännykän käyttöönottoikää.

 

Sen sijaan nyt 13- ja 14-vuotiaat poikamme aloittivat peruskoulun uusi kännykkä taskussa. Ja se tuntui silloin aivan luontevalta. Oli huojentavaa voida soittaa lapsensa puhelimeen ja varmistaa, että hän on oikeassa paikassa tekemässä sovittuja juttuja. Oma ajattelu oli muuttunut muutamassa vuodessa.

 

Ja näinhän useimmat muutkin vanhemmat ajattelevat.

 

Toisaalta ymmärrän täysin niitäkin, jotka ajattelevat, ettei alakoululainen tarvitse omaa puhelinta ainakaan ensimmäisinä kouluvuosina tai että riittää, kun sisarussarjan vanhimmalla alakoululaisella on puhelin repussaan.

 

Meillä kotonakin on pitäydytty siinä, että jos lapsemme hukkaa tai huolimattomuuttaan hajottaa puhelimensa, ei heti rynnätä kauppaan ostamaan uutta älypuhelinta, vaan sitten käytetään jonkin aikaa jotain perheen varastoon päätynyttä vanhaa puhelinta.

 

Mutta pakkohan on todeta, että useimmilla alakoululaisillakin on mukanaan älypuhelin ja monella myös joku pad. Jos koulun laitteet eivät riitä, onko sitten mitään huonoa siinä, että oppilas käyttää omaa laitettaan vaikka tiedonhankintaan?

 

Kuudesluokkalaisista jokainen pääsi tällä viikolla pelaamaan omaa Saarella-peliään, kun yksi pojista pelasi omalla padillaan. Tilanne oli täysin luonteva ja muut oppilaat olivat korkeintaan kiinnostuneita hänen laitteestaan. Eikä kenenkään tarvinnut istua parin kanssa pelaamassa.

 

Meidän koulullamme ei ole vielä langatonta verkkoa. En siinä tunnin alkusähellyksessä edes tajunnut ehdottaa, että jakaisin työkännykkäni verkon tämän oppilaan kanssa. Langaton verkko olisi todella tärkeä saada, kun ryhdytään käyttämään liikuteltavia laitteita, ovat ne sitten koulun tai oppilaiden. Kännykän verkko ei ole välttämättä kovin hyvä maaseudulla. Usein tuntuu, että olemme katveessa.

 

Edu.fi -sivulla pohdittiin tätä positiivisessa hengessä jo vuosi sitten.

 

"BYOD-strategian keskeiseksi eduksi on osoittautunut nimenomaan se, että infrastruktuurin omistajan tarvitsee investoida vain verkon ja palveluiden kehittämiseen, jolloin ne on varaa tehdä kunnolla, ja käyttäjät puolestaan investoivat omien mieltymystensä mukaisiin päätelaitteisiin, jolloin ne pysyvät vähintään yleisen hinta/laatu-kehityksen tasolla."

 

Olen ollut vielä itse arka kysymään huoltajilta mitä he ajattelevat tästä. Ehkä turhaan, vastaanotto voisi olla hyvinkin innokas ja hyväksyvä. Tässä onkin nyt sitten haastetta minulle!

Blogeja ja muuta mukavaa

Facebookin Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -ryhmässä oli linkki blogiin nimeltään Maikan työkalupakki. Vaikutti tosi hyvältä! Samantyyppistä kokemusten ja linkkien jakamista kuin minun ja muutaman muun opettajan ylläpitämässä Luokanopettajat ja tietotekniikka opetuksessa. On mukavaa löytää opettajia, jotka ovat samalla aaltopituudella. Toivottavasti tällaiset opetustyötä ruohonjuuritasolla tekevien ihmisten blogit saavuttavat mahdollisimman paljon lukijoita ja jokainen löytää itselleen sopivan tyylisen kirjoittajan, jonka kokemuksia seurata.

Maikan työkalupakki määrittelee itsensä paikaksi, josta löytyy " Mielenkiintoisia sähköisiä opetusratkaisuja Töölön yhteiskoulun opettajille ja muillekin". Kiitos meidän muidenkin puolesta!

Äkkilukemalta löysin monta sellaista sivua tai sovellusta, josta minäkin olen kirjoittanut, mutta myös paljon uutta. Usein pitämissäni koulutuksissa nousee esiin se, että tarjontaa opetusalalla hyödennettäviin sovelluksiin on niin paljon, että moni hämmentyy, eikä ehkä osaa sitten hyödyntää mitään. On siis hyvin tärkeää ja hyödyllistä, jos me kaikki jaamme ajatuksiamme siitä, mikä toimii ja mikä ei.

Itsekin huomaan melko usein myös ihmetteleväni oppilaiden kykyä omaksua vaikka mitä. Nimeomaan siitä näkökulmasta, että usein luulemaani nuoremmat lapset osaavatkin esimerkiksi pelata jotain peliä. Saarella-peli on tästä viimeisin esimerkki. Toki ekaluokkalaisten peli eroaa kuudesluokkalaisten pelistä, mutta samat perusrakenteet yhteistyössä ja pelin kikkojen selvittämisessä kuitenkin näkyvät.

eTwinning'iä ja Saarella-peliä

Palasin viime yönä Sisiliasta Euroopan eTwinning-lähettiläiden konferenssista. Meitä kollegoitamme kouluttavia lähettiläitä on Euroopassa yhteensä noin 900, joista nyt koolla 200.

 

Mahtavaa ja voimannuttavaa tavata opettajia ympäri Eurooppaa. Suomesta meitä oli yhteensä seitsemän. eTwinning kouluttaa opettajia monilla erilaisilla tavoilla ja aina joskus on mahdollisuus päästä ulkomaille. Tämä pätee siis myös ihan tavallisiin eTwinning-opettajiin, ei tarvitse toimia kouluttajana kuten minä.

 

Olin itse esittelijänä työpajassa, jossa puhuttiin verkkokoulutuksista. Minulla oli myös lyhyt puheenvuoro samasta aiheesta ensimmäisen iltana best practices/ parhaat käytänteet -työpajassa, jossa kaikki osanottajat oli jaettu kuuteen ryhmään, joissa kussakin kuultiin tunnin aikana neljää puhujaa.

Olin itse erityisen kiinnostunut Creative Commons (CC) -lisenssejä selittävästä pajasta sekä Flipped Classroom -työpajasta. Ruoka oli hyvää, sää lämmin ja meri kaunis!

 

Kannattaa rekisteröityä eTwinnigiin! Näin se tapahtuu:  

 

 

Toinen tällä hetkellä "tapetilla oleva" asia on Saarella-peli. Se aukeaa ja toimii toistaiseksi parhaiten Chrome-selaimella ainakin minun kokemukseni mukaan. Pelasin juuri skotlantilaisen tuttavani ja hänen 12-vuotiaan poikansa kanssa pari peliä. Skotlannissa heillä taisi olla käytössä Safari- ja Firefox-selaimet. Yksi peli kesti kolmella pelaajalla pari kymmentä minuuttia. Olimme kaikki innoissamme yrittäessämme keksiä, miten tulemme autiolla saarella mahdollisimman hyvin toimeen.

 

Peli on vielä testausvaiheessa ja siitä etsitään nyt viimeisiä pikkuvirheitä. Tässä on ainesta koulukäytön menestystarinaksi, niin hyvin peli opettaa demokratiaa, äänestämistä, yhteistyön merkitystä jne. Yksittäinen peli ei kestä kauaa, mukana voi olla monia pelaajia samassa pelissä ja seuraavassa pelissä voi sitten taas yrittää saavuttaa korkeamman onnellisuuden tason. Innostuin kovasti!