Oppikirjat vai ei?

Aamulla pisti Twitterissä silmääni Niina Rantapuun tweetti hänen uudesta blogitekstissään ansiokkaassa blogissa Open opas. Niina on yläkoulun äidinkielenope, mutta opettaja mikä opettaja! Moni ajatus sopii vallan mainiosti myös alakouluun.

Niina oli kirjoittanut oppikirjattomasta opetuksesta aiemminkin ja nyt. Luin jutut ja hämmennyin. Vaikka olen erittäin aktiivinen tietotekniikan käyttäjä, olen silti vannoutunut oppikirjojen kannattaja. Onko siis aika haastaa ajattelumaailmani?

Twitterissä näkyi innostuneita viestejä aiheen ympärillä. Hyvä on se, että mielipiteet olivat sekä puolesta että vastaan, tai ainakin sopivan kriittisiä. Mahtavaa on se, jos oppilaat saadaan etsimään ja kokoamaan tietoa itse. Aloitetaan vaikka katsomalla opetussuunnitelmasta, mitä pitäisi oppia! Mutta mihin tallennus? Meillä ei ole koneita läheskään kaikille. Tietoa pitäisi siis sekä etsiä että tallentaa netin ulkopuolelle. Tarvitaanko laite jokaiselle, ennenkuin tähän voidaan ryhtyä? Siis jokaiselle koko koulussa?

Entä vaikuttaako oppilaan kyky löytää oleellinen tieto liikaa hänen mahdollisuuksiinsa oppia? Ryhmätöitä? Miten arviointi?

Huh, olenko todella näin juuttunut vanhaan ajatteluun? Ja kaiken aikaa olen kuvitellut olevani ennakkoluuloton ja rohkea!

Nyt ajatellen tuntuu ihan mahdolliselta jättää jostain oppiaineesta työkirja pois. Näinhän on usein jouduttu tekemäänkin säästöjen nimessä. Mutta kyllä minä olen silloin aina itse vääntänyt monistettavaa materiaalia vihkoon liimattavaksi. Ja eivät varmaan ihan pienet alakoululaiset pystykään korvaamaan omalla tiedonhaulla hyvää työkirjaa tai opettajan laatimia tehtäviä.

Mutta entä alakoulun isommat oppilaat? Kyllä, he pystyisivät ainakin sopivissa pareissa tai ryhmissä löytämään tietoa annetusta aiheesta. Mutta laatu? Löytyisikö oleellinen? Kokevatko oppilaat mielekkääksi etsiä ja tuottaa materiaalia itse?

Ja sitten jos vien ajattelua eteenpäin ja kuvittelen jättäväni tekstikirjan pois... Huh! Tuntuu työläältä! Joudunko tekemään paljon aiempaa enemmän valmistellessani tunteja? Läpikäytävän aineiston aikataulutus? Kokeet? Pystynkö luottamaan oppilaisiin tarpeeksi?

Niin paljon ajatuksia tämä sai aikaan, että aion haastaa itseni kokeilemaan oppikirjattomuutta jossain oppiaineessa ensi lukuvuonna. Harjoittelen sitä jo tänä vuonna jonkinlaisilla projekteilla. Ympäristö- ja luonnontiedossa ehkä? Vai äidinkielessä?

Niina Rantapuulla on muuten tekeillä hieno yläkoulun äidinkielen oppimateriaali, kannattaa käydä katsomassa!