Uusi lukuvuosi!

Meillä täällä Mäntsälässä käynnistyvät koulut vasta ensi viikolla, mutta niin vain työasiat alkavat pyöriä päässä jo nyt. Jostain syystä vatsanpohjassa pyörii pieni paniikki. Alkukesällä lomaa tuntui olevan edessä valtavasti ja oli helppoa antaa erilaisten ideoiden vyöryä mielessä. Nyt, kun loma on lopuillaan, tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea, mitä on tullut suunniteltua.


Onneksi olen alkanut saada sähköposteja ja työpuheluita. Aivot käynnistyvät hiljalleen, mutta varmasti!


Minulla on alkavana lukuvuonna  kahden yhdysluokkavuoden jälkeen vain yksi luokka-aste, kuutoset. Pieni luokka kaiken lisäksi. Teoriassa tulossa pitäisi siis olla mukavan yksinkertainen vuosi. Ei kyllä varmaankaan pitäisi kirjoittaa näin, jotain haastavaa luuraa varmaankin jossain!


Blogien määrä on paisunut vähän suureksi ja aiheet menevät osittain päällekkäin. Luokkakohtaiset tvt:n käytöstä kertovat blogit on jääneet viime aikoina vähän heitteille. Toisaalta niissä on jo paljon asiaa. Olisi todella hienoa saada niihin lisää kirjoittajia! Ota yhteyttä, jos innostuit!


Tänä lukuvuonna lähinnä sydäntä on varmaan blogi, jossa kerron, miten uuden opetussuunnitelman käyttöönotto sujuu. Yritän jaksaa ja ehtiä kirjoittaa sinne usein, jotta se toimii mahdollisimman päiväkirjamaisena.


Tämä blogi on kaikkien näiden muiden "äiti". Tänne ilmestynee ajoittain tekstejä, joissa pohdin yleisiä koulumaailman asioita tai jaan löytämiäni juttuja.


Tästä tulikin mieleeni, että juttelin tänään Toikkasen Tarmon kanssa pitkän puhelun. Hauskaa puhua toisen nörtin kanssa kesän jälkeen. Tarmo kertoi muiden asioiden muassa syksyllä alkavasta Rosan koodi -pelistä.


Sivulta kopioitua:


"Ylen 7–12-vuotiaille suuntaamassa Rosan koodi -pelissä lapsi seuraa jännittävää tarinaa sekä innostuu ohjelmoinnista viihteellisellä tavalla. Alakouluissa alkaa syksyllä 2016 ohjelmointiopetus, joka kuuluu kaikkiin oppiaineisiin. Rosan koodi tarttuu osaltaan tähän ajankohtaiseen teemaan.
Rosan koodi -peliin törmää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, YouTubessa, Minecraft-pelissä ja myös ei-digitaalisissa ympäristöissä kuten vieraillessaan kirjastossa tai museoissa. Ratkaistessaan niistä löytyviä kooditehtäviä pelaaja palkitaan Rosan koodi -animaatiojaksoilla. Animaatiotarinassa Rosa on supersankari, joka pelastaa maailman pahalta Griefmasterilta. Pelaajan tehtävä on toimia kuten koodeja keräävä Rosa.


Peliä pelataan rosankoodi.fi -sivulla, jossa on näkyvillä kaikki kooditehtävät sekä ohjaukset kunkin tehtävän äärelle. Ratkaistuaan tehtävän pelaaja palaa sivulle syöttämään tehtävästä saadun koodin. Saapuessaan ensimmäisen kerran sivulle pelaajalle tulee näkyviin Rosan koodi -animaation ensimmäinen jakso. Loput tarinan palaset hän näkee edetessään pelissä. Rosankoodi.fi -sivu avataan syyskuun lopussa.


Rosan koodi -peli on käynnissä 1.10.–31.12.2016, jolloin alakouluikäisten lasten fanittamat henkilöt ratkaisevat tehtäviä malliksi YouTubessa julkaistavissa pelivideoissa. Projektissa on mukana useita yhteistyökumppaneita kuten kirjastot, museot, koulut, Helsingin yliopisto sekä koululaisten Galaxi-ohjelma ja Yle Oppiminen.


Käsikirjoitus Jari Mäkipää
Animaatiot ja valokuvat Inka Kamula ja Lars Johnson
Toimitussihteeri Mari Keinänen
Tuottajat Wesa Aapro ja Timo Lehtinen"


Täältäkin löytyy tietoa.



Aika makea juttu! Peli toimii monella sellaisella alustalla, jota lapset käyttävät jo muutenkin. Nyt on hyvin aikaa polkaista lukuvuosi käyntiin ja aloittaa sitten Rosan koodi -pelin pelaaminen syyskuun lopussa. Aion ehdottomasti kokeilla tätä!

Alkuopetuksen tvt - ajatuksia tulevan POPS:n valossa

Olen jo aiemmin kirjoittanut blogikirjoituksen, jossa pohdin tulevien opetussuunnitelman perusteiden vaikutusta tieto- ja viestintätekniikan käyttöön koulussa. Nyt tuntuu, että syksyn 2016 pikku hiljaa lähestyessä kuhina, huolestuneisuus, mutta toisaalta myös innostus asian ympärillä kasvaa. Ainakin minua on pyydetty pitämään koulutuksia juuri koodaamisesta. Tietotekniikkaa olen käyttänyt monipuolisesti jo vuosia, mutta ohjelmointi on minullekin vielä melko uutta. En minä tiennyt tästä alueesta ketään muuta enempää vielä puolisentoista vuotta sitten, mutta innostuin jo keväällä 2014 aloittelemaan ensimmäisiä ohjelmointijuttuja oppilaideni kanssa. Nyt kokemusta on jo ehtinyt kertyä ja koenkin, että meidän koulullamme toteutuu tulevan opetussuunnitelman henki tämänkin tvt:n osa-alueen osalta jo nyt.

Olen itse tällä hetkellä 5.-6. -yhdysluokan opettaja, mutta minulla on koko ajan viime vuosina ollut opetettavana myös alkuoppilaiden tvt-tunteja.  Pohdin asiaa nyt tässä kirjoituksessa koulun tvt-opetusta pääosin alkuopetuksen kannalta, mutta moni juttu sopii isommillekin. Kerään tähän blogikirjoitukseen paljon lainauksia eri lähteistä, joten en yritäkään väittää kaikkea täällä omiksi ajatuksikseni.

Aloin äsken lukea tulevan opetussuunnitelman perusteita ja etsiä tähän asiaan liittyviä kohtia. Tämä pisti ensin silmään:

"Oppilaat tarvitsevat perustietoa teknologiasta ja sen kehityksestä sekä vaikutuksista eri elämänalueilla ja ympäristössä. He tarvitsevat myös opastusta järkeviin teknologisiin valintoihin."
(Kohdassa "Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)")

Olen ottanut aina tavakseni soittaa eri palveluntarjoajien ylläpitoon oppilaiden kuullen, jos joku sovellus tai nettisivu alkaa tökkiä kesken oppitunnin. Olen aina hyvin asiallinen ja selitän ongelman selkeästi. Olen poikkeuksetta saanut kiitosta puhelun toisesta päästä. Onhan se heidänkin etunsa, että joku kertoo ongelmista. Ajatus tässä toimintatavassa on se, että oppilaat huomaavat ihmisten hallitsevan ohjelmia, eikä päinvastoin. Eli jos opetuspeli ei toimi nettisivulla, soitetaan jollekin ihmiselle, joka lupaa hoitaa homman kuntoon. 

On myös tärkeää pohtia teknologian kehittymistä ja se luonnistuu hyvin esimerkiksi pistämällä vekarat kyselemään vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan, minkälaisia laitteita heidän nuoruudessaan oli käytössä. Kyllähän me kaikki aikuiset joudumme toteamaan, kuinka paljon maailma on tältäkin osin muuttunut nopeassa tahdissa. Minä muistan, kun perheeseeni tuli väritelkkari! Olen aikoinaan ihan tosissani miettinyt, kannattaako alkaa ostaa noita uusia cd-levyjä, kun ne tuskin tulevat syrjäyttämään lp-levyt. Olen tallentanut tietoa rompuille ja odottanut nettiyhteyden aukeamista vonkunaa kuunnellen. Enkä minä kuitenkaan mikään ihan ikäloppu vielä ole!

Järkevien teknologisten valintojen tekeminen onkin sitten valtava juttu! Mitä laitteita kannattaa hankkia? Millä nettisivuilla pyöriä? Mitä kaikkea tähän oikein kuuluu? 

" Oppilaiden tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä."
(Kohdassa "Monilukutaito (L4")

Tieto- ja viestintätekniikka liittyy tietenkin monilukutaitoon monella tavalla, mutta erityisesti kiinnitin huomiota tuohon, että oppilaan tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että monimediaisissa, teknologiaa hyödyntävissä oppimisympäristöissä. Uskon vahvasti oikean kirjan ja luokkahuoneen asemaan, mutta totta kai myös teknologisissa oppimisympäristöissä on valtaisasti hyvää. Nämä tukevat toisiaan.  Mutta tämäkin asia täytyy siis järjestää jokaisen oppilaan ulottuville.

Etenin jälleen opetussuunnitelman perusteissa. Eteen tuli kohta "Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5).

"Tieto- ja viestintäteknologinen (tvt) osaaminen on tärkeä kansalaistaito sekä itsessään että osana monilukutaitoa. Se on oppimisen kohde ja väline. Perusopetuksessa huolehditaan siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuudet tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämiseen. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.

Tieto- ja viestintäteknologista osaamista kehitetään neljällä pääalueella:

1) Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitäsekä kehittämään käytännön tvt-taitojaan omien tuotosten laadinnassa. 

2) Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti. 

3) Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. 

4) Oppilaat saavat kokemuksia ja harjoittelevat tvt:n käyttämistä vuorovaikutuksessa ja verkostoitumisessa. 

Kaikilla näillä alueilla tärkeätä on oppilaiden oma aktiivisuus ja mahdollisuus luovuuteen sekä itselle sopivien työskentelytapojen ja oppimispolkujen löytämiseen.

Tärkeätä on myös yhdessä tekemisen ja oivaltamisen ilo, mikä vaikuttaa opiskelumotivaatioon.

Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa välineitä tehdä omia ajatuksia ja ideoita näkyväksi monin eri tavoin ja siten se myös kehittää ajattelun ja oppimisen taitoja.

Oppilaita opastetaan tuntemaan tvt:n erilaisia sovelluksia ja käyttötarkoituksia sekä huomaamaan niiden merkitys arjessa, ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja vaikuttamisen keinona. Yhdessä pohditaan, miksi tieto- ja viestintäteknologiaa tarvitaan opiskelussa, työssä ja yhteiskunnassa ja miten näistä taidoista on tullut osa yleisiä työelämätaitoja. Tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta opitaan arvioimaan kestävän kehityksen näkökulmasta ja toimimaan vastuullisina kuluttajina.

Oppilaat saavat perusopetuksen aikana kokemuksia tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. He oppivat hahmottamaan sen merkitystä, mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa maailmassa."

Selkeää tekstiä, joka siis koskee koko perusopetusta, myös alkuoppilaita.

Siirryin taas opetussuunnitelman perusteissa eteenpäin ja saavuin kohtaan "13.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 1–2". Nyt vihdoin päästään pelkästään alkuopetusta koskeviin juttuihin!

Pohdin seuraavaksi, miten minun mielestäni kutakin kohtaa voisi lähestyä alkuopetuksessa. Tai kerron, mitä meillä on tehty.

"Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)"

"Opetuksessa hyödynnetään esiopetuksen aikana ja koulun ulkopuolella oppilaille karttuneita tieto- ja viestintäteknologian (tvt) tietoja ja taitoja."

Ehdottomasti näin! Koulunsa vasta aloittaneilla voi olla jo paljon osaamista teknologian alalla! Kyselykierros ryhmässä heti syksyn alussa kertoo opettajalle, kuka osaa ja tietää jo mitäkin.

"Leikkiin perustuva työskentely on edelleen keskeistä."

Tärkeä asia muistaa! Koodi2016 -sivustolla sanotaan näin:

"Ohjelmointiin sopivien ajattelumallien opettaminen ei vaadi aina tietokonetta. Peruskäsitteitä ja toimintatapoja voi opetella leikkien kautta.

Useimmissa ohjelmointiajattelua opettavissa leikeissä lapsi oppii ymmärtämään, millä tavalla tietokonetta on ohjeistettava, jotta se osaa ratkaista ongelmia. Tällöin leikissä pyritään siihen, että tietyt toimet suoritetaan tietyssä järjestyksessä tehtävän ratkaisemiseksi.

Luokanopettajan on hyvä hahmottaa, miten eri leikit liittyvät myöhemmillä luokilla esille tuleviin käsitteisiin, ja miten eri aineissa voi hyödyntää erilaisia leikkejä. Lapsille tärkeintä on tekemisen ilo ja myönteinen, innostunut altistuminen ohjelmointiin liittyville ajattelumalleille.

Kun lapsi etsii lyhimmän reitin ulos sokkelosta tai lajittelee laulut aakkosjärjestykseen, hän oppii myös ohjelmoinnissa hyödynnettäviä taitoja."

Koodi2016 -sivuilta löytyy joitain käytännön ideoita koodaamista tukeviksi leikeiksi. Meidän koulussamme ekaluokkalaisilla on ainakin ollut hauskaa, kun ope on leikkinyt robottia, jota oppilaat ovat saaneet ohjata täsmällisin käskyin. Luen muuten ykkösille viikoittain aina yhden luvun Linda Liukkaan Ruby-kirjaa. Tykkäävät!

"Tieto- ja viestintäteknologian perustaitoja harjoitellaan ja opitaan käyttämään niitä opiskelun välineinä."

Vaikka jotkut alkuoppilaat osaavat jo paljon, on koulussa tärkeää varmistaa, että jokainen hallitsee perustaidot. Aletaan harjoitella perusohjelmien käyttöä, pelataan oppimispelejä netissä, otetaan kuvia jne. Monenlaisia laadukkaita sovelluksia ja sivuja on tarjolla. Meillä pienet tykkäävät ainakin Papunet:sta, Oppi&Ilosta, Hertan maailmasta ja MollaABC:sta.  Koodaamista on pienten kanssa tehty lähinnä iPadilla, mm. Scratch Jr:lla. Oppilaat ovat monesti hoksanneet, miten joku heille valitsemani peli onkin liittynyt johonkin, mitä juuri on opeteltu omassa luokassa.

"Samalla opitaan keskeistä käsitteistöä."

Muistan ihan muutama vuosi sitten aloittaneeni varmaan kolmasluokkalaisten kanssa tietokoneajan opettamalla mikä on hiiri ja mikä näyttö. Vaikka nykyisin moni alkuoppilas on jo käyttänyt tietokonetta tai muuta laitetta, on ihan paikallaan kerrata peruskäsitteet.

Kuvan lähde: http://windows.microsoft.com/fi-fi/windows/computer-parts#1TC=windows-7

Laitteiden osien lisäksi on varmaankin tärkeää puhua ainakin myös internetistä, pilvipalveluista, sosiaalisesta mediasta jne. Sopivasti annostellen. 

"Oppilaat pohtivat myös, mihin tarkoituksiin tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään lähiympäristössä ja mikä sen merkitys on arjessa."

Tämä on loputon keskustelunaihe! Ja tärkeä! Mediassa puhutaan nyt paljon siitä, miten liiallinen kännykän käyttö vaikuttaa ihmissuhteisiin. Peleihin addiktoituu helposti. Mitä hyvää ja mitä huonoa lapset keksivät teknologiasta omassa elämässään? Miten elämä olisi erilaista ilman tietokoneita? Mitä jos ei olisi kännyköitä?

"Käytännön taidot ja oma tuottaminen:"

"Koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluidenkäyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita."

Jo alkuoppilaiden täytyy päästä säännöllisesti tietokoneen, kannettavan tai jonkin tabletin ääreen. Koulussa varmistetaan, että jokainen natiainenkin oppii perusasiat. Kotien erilaisuudesta johtuen lähtötilanne voi olla hyvin erilainen oppilaiden välillä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jo hyvin moni koulunsa vasta aloittava lapsi saattaa olla jo melkoinen tekijä jonkin teknologisen laitteen ääressä. Opettaja pääsee silloin ehkä ohjaamaan käyttöä hyvään suuntaan. Ja saa tarvittaessa apua oppilaaltaan! Ja aina täytyy muistaa, että koulun isompia oppilaita voi pyytää apuun!

"Samoin harjoitellaan näppäintaitoja sekä muita tekstin tuottamisen ja käsittelyn perustaitoja."

Kirjoitan itse kymmensormijärjestelmällä ja olen iloinen, että opin sen aikoinaan kauppaopistoaikoinani. Huomaan kuitenkin monen kirjoittavan todella nopeasti ja sujuvasti kahdella, neljällä tai jolloin muulla sormimäärällä.  Näppäintaidoissa on varmaakin hyvä ottaa puheeksi ergonominen työasento (joskus koulussa aika hankalaa järjestää!).

Meidän koulussamme ekaluokkalaiset aloittavat tekstinkäsittelyohjelman harjoittelun yleensä jo toisella tai kolmannella kouluviikolla ja kirjoittavat Word:iin oman nimensä. Siitä se perustaitojen kerääminen alkaa! Hikinen tunti kyllä opettajalle ja avustajalle...

"Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista."

Yhteistyö on tärkeää ja hedelmällistä. Laitteita ei ainakaan meillä koskaan riitä jokaiselle, eli pareittain työskentely on pakon sanelemaa. Mutta vaikka ei olisi, istuttaisin lapset varmaan joka tapauksessa kahdestaan koneiden ääreen. He neuvovat toisiaan, pohtivat ongelmia yhdessä ja oppivat samalla yhteistyötaitoja.

Alkuoppilaille sopivia ohjelmointisovelluksia on monia. Meillä on ollut käytössä iPadeilla jo aiemmin mainittu Scratch Jr ja lisäksi ainakin Kodable ja Daisy the Dino. Ei tarvitse osata lukea!

iPad alkuopetuksessa -sivuilla on paljon lisää ideoita!

"Pelillisyyttä hyödynnetään oppimisen edistäjänä."

Kaikki nuo mainitsemani sovellukset ovat hyvin pelillisiä ja visuaalisia. Alkuoppilaiden kanssa ei tarvitse olla huolissaan siitä, että heidän kanssaan täytyisi käsitellä mitään ohjelmointikieltä. Niiden aika on vasta yläkoulussa, joskin moni vähän vanhempi alakoululainen saattaa olla jo kiinnostunut ohjelmoinnista vähän syvemminkin.

"Vastuullinen ja turvallinen toiminta:"

"Oppilaiden kanssa keskustellaan ja luodaan yhdessä tvt:n turvallisia käyttötapoja ja hyviä käytöstapoja."

Laitteet ovat kalliita ja yleensä yhteiskäytössä. Niistä on siis pidettävä huolta! Tvt:n turvallisiin käyttötapoihin kuuluu toki myös se, että opitaan annostelemaan teknologian käyttö sopivan pituisiin pätkiin ja valitsemaan mitä tekee. Hyvät käytöstavat näkyvät vuorotteluna, toisen neuvomisena ja tukemisena ja myös vaikkapa tottelemisena, kun aikuinen kehottaa lähtemään ulos leikkimään tietokoneen äärestä. Näin ainakin minä ajattelen. Oppilaat on tärkeää ottaa mukaan näiden asioiden pohtimiseen. He ovat yleensä erittäin oikeudenmukaisia.

"Huomiota kiinnitetään terveellisiin työasentoihin sekä sopivan pituisten työjaksojen merkitykseen hyvinvoinnille. "

Tärkeää ja liittyy suoraan myös edelliseen kohtaan. Harmittavan moni alkuoppilaskin saattaa viettää jonkin laitteen ääressä turhan pitkiä aikoja. Lapset ja nuoret saattavat tehdä ihan sujuvasti hommia mitä kummallisimmissa kiemuroissa läppäri sylissään, mutta hekin saattavat jo huomata jumiutumista niskassa tai muuta sellaista. Liiallinen pelaaminen tai muu surffailu vie aina aikaa joltain muulta.

"Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely:"

"Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista."

"Googlaaminen" on tuttua jo pienille. Sen sijaan moni ei osaa käyttää hakusanoja tehokkaasti, eivätkä toki monet ekaluokkalaiset edes osaa kirjoittaa. Mutta luku- ja kirjoitustaidon lisääntyessä on mielekästä opettaa oppilaita etsimään tietoa ja merkitsemään myös lähde muistiin saman tien. Omista lemmikeistä ja harrastuksista on tehty paljon esityksiä. Samalla on voitu harjoitella vaikka PowerPointin käyttöä. Kakkosella tai kolmosella.

"Heitä kannustetaan toteuttamaan tvt:n avulla ideoitaan yksin ja yhdessä toisten kanssa."

Tämä kohta on ehkä tähän mennessä toteutunut meillä parhaiten Paintilla tehdyillä piirroksilla, jotka on yhdistetty itse keksityn tarinan kuvitukseksi. Ekaluokkalaiset ovat myös käsikirjoittaneet ja esiintyneet koulutulokkaille suunnatussa ohjevideossa ja äänittäneet vielä toimintaohjeet videoon. He ovat myös miettineet, mitä tietyllä kirjaimella alkavia asioita on olemassa ja kuvanneet+editoineet aakkosvideoita.

Vuorovaikutus ja verkostoituminen:

"Oppilaat saavat kokemuksia oppimista tukevien yhteisöllisten palveluiden käytöstä ja harjoittelevat käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa."

Jaa-a. Erilaisia oppimispelejä on pelattu ja niissä on saattanut olla pelaajia muistakin kouluista tai maista. Skypen kautta olimme kerran yhteydessä Sevettijärvelle saamelaisten kansallispäivänä. eTwinning-projektien myötä myös alkuoppilaat ovat olleet mukana kansainvälisessä yhteistyössä, mutta aika vähäistä heidän suora kommunikointinsa on ollut. Enemmänkin on tehty videoita tai piirroksia jaettavaksi netin kautta projektikumppaneille. Esimerkiksi näin:

Tähän on hyvä päättää! Tulipa tälle tekstille pituutta! Iloa ja intoa tvt-opetukseen!

Kolmas päivä. Koodaus alkaa olla jo hanskassa! Vai alkaako?

Ohoh! Huomasin nyt lokakuun lopussa, että tämä elokuun alussa aloittamani blogikirjoitus on jäänyt kuvien lisäämisen asteelle. Taidan pistää tämän nyt julkisuuteen, vaikka en jaksakaan kirjoittaa mitään. 

Kuvat ovat siis Innokas-verkoston koodauskoulutuksen kolmantena päivänä otettua, elokuussa Helsingissä. Kuvat puhukoon puolestaan!

Tuo alla oleva lause on ainoa, jonka elokuussa olin ennättänyt kirjoittaa:

Kolmas ja viimeinen päivä koulutusta. Arto esitteli aamulla Majava-kilpailua.

ScratchDuino -robotit saapuivat!

Huh, olihan päivä! Tänään ne ScratchDuino -robotit tulivat. Ihana Kristina saapui aamukahdeksan jälleen koululle ison kassin kanssa. Innokas-hankkeen kauttahan minun luokkani on mukana näiden robottien pilottihankkeessa.

Tipakkeessa, joka hoitaa Mäntsälän koulujen tietokoneiden ylläpidon, oli edellisellä viikolla hyväksytty tarvittava sovellus koululle asennettavaksi. Hyvä niin, enhän minä ollut tuollaista tajunnut varmistaa ennen ilmoittautumistani tähän pilottiin. Sovellus oli saatu perjantaina asennettua koulun kolmelle läppärille. Puhelinsoitto Tipakkeeseen riitti siihen, että sovellusta alettiin asentaa myös pöytäkoneille. Petteri Tipakkeelta pääsi onneksi paikalle vielä aamulla, sillä joku ajuri tms. pitikin vielä asentaa ylläpitäjän tunnuksin jokaiselle laitteelle. Sen jälkeen robottien ohjaaminen Scratchillä koodaamalla onnistui myös oppilastunnuksin.

Minulla on luokassa koulunkäyntiavustajaharjoittelija Minna, joka oli tänään kullan arvoinen. Sen verran härdelliä touhu oli aamulla. Pöytäkoneilla ei vielä ollutkaan heti oikeaa sovellusta ja läppäreillekkin piti osalle asentaa uudempi versio. Ja sitten kesti tovin keksiä, että pöytäkoneet eivät tunnistaneet robotteja sen puuttuvan ajurin vuoksi.  Mutta oppilaiden kärsivällisyyden ja neljän aikuisen yhdistetyin voimin juttu alkoi toimia. Meidän koulumme oli näistä viidestä tässä pilotissa mukana olevasta koulusta ensimmäinen, jonne robotit saapuivat. Kristinakin sai siis arvokasta kokemusta käyttöönotosta.

Tolkuttoman hieno juttu oli se, että sitä mukaa, kun robotti ja läppäri tai tietokone saatiin toimintakuntoon, alkoivat oppilaat heti harjoitella robotin ohjaamista. Todella minimaalisilla ohjeilla! Kahdella ensimmäisellä tunnilla minulla oli vain kuudes luokka, joten laitteita ei ollut jakamassa kovin moni. Kolmannelle tunnille tulivat mukaan myös viidesluokkalaiset. Siinä vaiheessa moni kuutosen osasi jo tutoroida nuorempia luokkatovereita.

Varsinkin pojat intoutuivat tekemään ratoja maalarinteipillä. He hoksasivat oikeat koodauskomennot yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä oli opettajana mahtavaa seurata!

Vaikka en ollut päivää niin suunnitellut, käytimme tänään neljä tuntia näihin. Kuutoset tosin kävivät välillä tekemässä nopean uskonnon kokeen. Viimeisellä minun tunnillani osa oppilaista koodasi robotteja, osa teki matikan tai bilsan tehtäviä, jotkut hengasivat näiden välillä. Ilmapiiri oli hieno ja kannustava. Kun kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä kehoitin lopettamaan, oli monen todella hankalaa lopettaa, sen verran syvällä ajatukset olivat oikeiden käskyjen valinnassa Scratchissä. Ideat jatkosta sinkoilivat loppuyhteenvedossa!

Robotit tulivat aika ahtaissa pahvilaatikoissa. Päädyimme Minnan kanssa laittamaan jokaisen omaan muovilaatikkoonsa. Minulla oli juuri sopiva määrä ylimääräisiä korilaatikoita. Laatikossa on numero, joka löytyy myös robotin pohjasta. Nyt tuota pahvilaatikkoa ei tarvitse saada kiinni.

Laatikot sijoitettiin aika korkealla olevalle hyllylle, jotta ne ovat turvassa vahinkoputoamisilta yms., mutta ne saa kuitenkin sohvalle luvan kanssa nousten hyvin otettua käyttöön.

Tein vielä trailerin päivästämme!

Ainutlaatuinen, erikoinen ja hieno päivä!

Toinen päivä koodaamista! Vau!

Toinen päivä Helsingissä Innokas! -verkoston koodauskurssilla takana. Ihan mahtavaa!

Oli mukavaa ajella Helsinkiin. Minulta ei Mäntsälästä kulunut matkaan aikaa kuin puoli tuntia, moottoritietä käytännössä koko matka. Tiesin tosin vaihtavani illalla autoa, joten oli vähän haikeaakin. Vanha auto on palvellut monta vuotta.

Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava. 

Kati kärräsi aamulla luokkaa mystisiä laatikoita. Vetäjät katosivat myös käytävälle teippailemaan. Hmm?

Päivän aluksi teimme ryhmittäin spagettihaasteen. Mahdollisimman korkea rakennelma 20 spagetilla, metrillä teippiä ja lankaa niin, että korkeimmassa kohdassa on vaahtokarkki. 15 minuuttia aikaa. Me onnistuimme ihan hyvin, vaikkei suunnitelma toteutunutkaan viimeisen tason romahdettua h-hetkellä.

Meille näytettiin diagrammi tällaisen haasteen tuloksista eri kohderyhmille. Päiväkoti-ikäiset olivat pärjänneet paremmin kuin monet aikuiset!

Puhuimme luovasta ongelmanratkaisusta. 

 

Niinpä, täytyy olla herkkä kysymään, jos jokin asia voisi olla toisinkin.

Oikea ilmapiiri, asenne, kyvyt ja taidot ovat luovan ongelmanratkaisun edellytyksiä. Pidän kovasti tällaisesta ajattelumallista. Toivottavasti osaan ylläpitää sitä opetuksessani.

Seuraavaksi jakaannuimme kahteen joukkoon. Minä jäin ohjelmoimaan Lego-robotteja lounasta edeltäväksi ajaksi. Jokainen työpari sai läppärin ja robotin. Aiemmin Lego-robotteja ohjelmoineet lähtivät tekemään yhdessä vaativampia juttuja, minä aloittelijana jäin luokkaan monen muun kanssa.

Minna esitteli robotin osat perusteellisesti.

Läppärille oli asennettu valmiiksi tarvittava sovellus. Ja siitä se sitten lähti! Laitoimme erilaisia komentoja pötköön ja siirsimme ne piuhalla robottiin.

Sitten menimme käytävälle kokeilemaan. Suoran viivan kulkeminen oli vielä helppoa. Olimme mitanneet kuinka pitkän matkan robotti kulkee yhdellä renkaanpyörähdyksellä ja laskimme sitten tarvittavien kierrosten määrän. Parini Jenni tarkkailee tilannetta.

Koko porukka kokoontui katsomaan pidemmälle ehtineiden robottia.

Kati selittää viivan seuraamisen periaatteita.

Meille näytettiin myös sivu, jolta löytyy apua vaikka minkälaisiin ongelmiin.

Ennätimme Jennin kanssa ohjelmoida robotin kulkemaan kolmion sivuja pitkin, kulkemaan L-kirjaimen muotoisessa labyrintissa, seuraamaan jalkaani sekä vaeltamaan luokassa pysähtyen aina ennen estettä.

Lounas syötiin taas ilmatieteen laitoksella. Siellä aulassa oli komea taideteos.

Ruoan jälkeen aamupäivän ryhmät vaihtoivat paikkaa ja minä päädyin harjoittelemaan Scratchia. 

Arto neuvoi osoitteen, josta löytyy hurjasti materiaalia Scratchin opetteluun.

Onnistuin tekemään kaksi peliä. Koska olin jo aiemmin rekisteröitynyt Scratchin käyttäjäksi, pystyin tallentamaan ja jakamaan pelini ja sitä kautta myös hakemaan niille upotuskoodin tänne blogiin.

 

Ensimmäinen peli on nimeltään Sukeltaja pulassa. Tarkoitus on yrittää napata kala, mutta välttyä mustekalan kosketukselta. (Toivottavasti peli näkyy älylaitteillakin! Jos tuossa on vain valkoista, käy kurkkaamassa blogia tietokoneella!)

Tässä varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Toinen on nimeltään "Saatko pallon maaliin?" Sen kehittely jäi iltapäivällä vähän kesken, koska siinä ei ole vielä mitään loppuhuipennusta, jos pääsee maaliin. Alussa on 10 pistettä. Pallo pitää saada kuljetettua nuolinäppäimillä maaliin ilman, että koskettaa punaista reunaa. Kosketuksesta menettää aina yhden pisteen. Pisteiden pudottua nollaan, peli päättyy. Mutta en tosiaan ennättänyt kehittää mitään vau-efektiä siihen tilanteeseen, että pääsee maaliin saakka.



Ja tässäkin varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Mutta on aika mainiota, että hyvin minimaalisella kokemuksella saa parissa tunnissa tehtyä tällaisia juttuja! Olen aiemmin vain koodannut kissan astumaan eteenpäin ja sanomaan "miau". Tämä pelillisyys oli minulle ihan uutta. En malta odottaa, että pääsen pistämään viitoskutoseni ohjelmoimaan pelejä!

Ja juu, ostin illalla auton! Tällä kelpaa ajella huomenna Helsinkiin viimeiseen kurssipäivään!