Huh, olihan päivä! Tänään ne ScratchDuino -robotit tulivat. Ihana Kristina saapui aamukahdeksan jälleen koululle ison kassin kanssa. Innokas-hankkeen kauttahan minun luokkani on mukana näiden robottien pilottihankkeessa.
Tipakkeessa, joka hoitaa Mäntsälän koulujen tietokoneiden ylläpidon, oli edellisellä viikolla hyväksytty tarvittava sovellus koululle asennettavaksi. Hyvä niin, enhän minä ollut tuollaista tajunnut varmistaa ennen ilmoittautumistani tähän pilottiin. Sovellus oli saatu perjantaina asennettua koulun kolmelle läppärille. Puhelinsoitto Tipakkeeseen riitti siihen, että sovellusta alettiin asentaa myös pöytäkoneille. Petteri Tipakkeelta pääsi onneksi paikalle vielä aamulla, sillä joku ajuri tms. pitikin vielä asentaa ylläpitäjän tunnuksin jokaiselle laitteelle. Sen jälkeen robottien ohjaaminen Scratchillä koodaamalla onnistui myös oppilastunnuksin.
Minulla on luokassa koulunkäyntiavustajaharjoittelija Minna, joka oli tänään kullan arvoinen. Sen verran härdelliä touhu oli aamulla. Pöytäkoneilla ei vielä ollutkaan heti oikeaa sovellusta ja läppäreillekkin piti osalle asentaa uudempi versio. Ja sitten kesti tovin keksiä, että pöytäkoneet eivät tunnistaneet robotteja sen puuttuvan ajurin vuoksi. Mutta oppilaiden kärsivällisyyden ja neljän aikuisen yhdistetyin voimin juttu alkoi toimia. Meidän koulumme oli näistä viidestä tässä pilotissa mukana olevasta koulusta ensimmäinen, jonne robotit saapuivat. Kristinakin sai siis arvokasta kokemusta käyttöönotosta.
Tolkuttoman hieno juttu oli se, että sitä mukaa, kun robotti ja läppäri tai tietokone saatiin toimintakuntoon, alkoivat oppilaat heti harjoitella robotin ohjaamista. Todella minimaalisilla ohjeilla! Kahdella ensimmäisellä tunnilla minulla oli vain kuudes luokka, joten laitteita ei ollut jakamassa kovin moni. Kolmannelle tunnille tulivat mukaan myös viidesluokkalaiset. Siinä vaiheessa moni kuutosen osasi jo tutoroida nuorempia luokkatovereita.
Varsinkin pojat intoutuivat tekemään ratoja maalarinteipillä. He hoksasivat oikeat koodauskomennot yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä oli opettajana mahtavaa seurata!
Vaikka en ollut päivää niin suunnitellut, käytimme tänään neljä tuntia näihin. Kuutoset tosin kävivät välillä tekemässä nopean uskonnon kokeen. Viimeisellä minun tunnillani osa oppilaista koodasi robotteja, osa teki matikan tai bilsan tehtäviä, jotkut hengasivat näiden välillä. Ilmapiiri oli hieno ja kannustava. Kun kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä kehoitin lopettamaan, oli monen todella hankalaa lopettaa, sen verran syvällä ajatukset olivat oikeiden käskyjen valinnassa Scratchissä. Ideat jatkosta sinkoilivat loppuyhteenvedossa!
Robotit tulivat aika ahtaissa pahvilaatikoissa. Päädyimme Minnan kanssa laittamaan jokaisen omaan muovilaatikkoonsa. Minulla oli juuri sopiva määrä ylimääräisiä korilaatikoita. Laatikossa on numero, joka löytyy myös robotin pohjasta. Nyt tuota pahvilaatikkoa ei tarvitse saada kiinni.
Laatikot sijoitettiin aika korkealla olevalle hyllylle, jotta ne ovat turvassa vahinkoputoamisilta yms., mutta ne saa kuitenkin sohvalle luvan kanssa nousten hyvin otettua käyttöön.
Tein vielä trailerin päivästämme!
Ainutlaatuinen, erikoinen ja hieno päivä!
