Uuden kynnyksellä

Tämä on ollut hieman mystinen kouluvuosi. Perustyö on ollut hyvällä tavalla samanlaista kuin ennenkin, mutta jotkin jutut, kuten blogikirjoittelu, ovatkin sitten jääneet vähemmälle. Olen ihmetellyt asiaa itsekseni, mutta päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kyllä sitä tekstiä taas pukkaa, kun on jotain sanottavaa ja vireystaso kohdallaan.

Vaihdan uuden lukuvuoden alkaessa koulua oltuani 14 vuotta samassa työpaikassa. Koen erittäin ristiriitaisia tunteita juuri nyt. Olen viihtynyt nykyisellä koulullani erittäin hyvin ja työporukasta on muodostunut tiivis ystäväjoukko, ainakin minä koen näin. Hyvän ja lämpimän ilmapiirin aistivat ja siitä mainitsevat miltei kaikki vierailijat. Mikä siis sai minut hakeutumaan pois?

Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1996 oltuani jo vuoden sijaisena. Kahta äitiyslomaa ja yhtä vuorotteluvapaavuotta lukuunottamatta olen ollut työssä siitä saakka. Ja nyt siis miltei 15 vuotta samassa paikassa. Kaikki kolme kouluani ovat olleet vanhoja kyläkouluja ja nyt menen upouusiin tiloihin. Se on tietysti yksi suuri muutos. Eniten tähän on kuitenkin vaikuttanut se, että haluan kehittyä opettajana koko ajan. Tuntuu, että olen ammentanut nyt niin paljon hyvää, mitä nykyinen ympäristö voi tarjota. On siis aika haastaa itseni uudessa paikassa.

On hyvä joutua tarkistamaan omia mielipiteitään ja käytänteitään ja myös saada ympärilleen paljon aiempaa suurempi työyhteisö. Paljon muita opettajia, joiden kanssa tehdä erilaista yhteistyötä. Olen ollut erittäin hienossa tilanteessa nämä viime vuodet, kun minua on ympäröinyt päättäväisesti koulun parasta ajatteleva opettajakunta, muusta henkilökunnasta puhumattakaan. Yhteistyö on ollut yleensä helppoa ja palkitsevaa.

Nyt uuden yhtenäiskoulun syntyessä meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Tulee olemaan mielenkiintoista havainnoida omia reaktioitani eri tilanteissa. Mahdanko olla kovinkin ujo kymmenien opettajien opettajanhuoneessa? Miten ihmeessä opin edes murto-osan oppilaiden nimistä? Miten tuleva luokkani ottaa minut vastaan? Kuinka selviydyn digitutorin pestistä? Muistanko ottaa avainlätkän aina mukaan? Tähän saakka olen pärjännyt ihan tavallisilla avaimilla...

En ole vuosikausiin ollut ensimmäisen luokan opettaja, joten minulle tulleet oppilaat ovat aina olleet ainakin jossain määrin tuttuja välitunneilta tai koulun yhteisistä tilaisuuksista. Vaikka nyt on tulossa neljäs luokka opetettavaksi, en tällä kertaa tiedä heistä vielä mitään muuta kuin lukumäärän ja luokka-asteen. Pidän toki vielä siirtopalaverin heidän nykyisen opettajansa kanssa, mutta on tämä joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vuosiin.

Aikamoinen hyrskynmyrsky päässä...

Kiireitä...

En ole vähään aikaan kirjoittanut tähän blogiin. Näin lukuvuoden alkuvaiheissa on niin paljon kaikkea, että ei tunnu löytävän sellaista taukoa, jolloin saisi kerättyä ajatukset kasaan ja näppäimistön kautta tänne muidenkin luettavaksi. Nyt yritän.

Perustin kesän alussa oman toiminimen, koska erilaisia luokanopettajan työn ulkopuolisia koulutus- yms. hommia alkaa olla enemmän ja enemmän. Moni kehoitti aloittamaan yritystoiminnan. Nyt onkin hassua, kun koko ajan tulee erilaisia yhteydenottoja yrittäjyyden vuoksi. Yrittäjäjärjestöistä, kirjanpitäjiltä jne. Minä yritän sitten selittää, että kyse on on ihan pienestä jutusta, muutama koulutuskeikka silloin tällöin! Olen samalla esimerkiksi opetellut maksamaan ennakkoveroja.

Viihdyn kyllä mahdottoman hyvin myös aikuisten edessä kertomassa eTwinningistä tai tvt:n käytöstä koulussa, mutta sydämeni on kuitenkin luokassa oppilaiden luona. Eli ainakin toistaiseksi pysyn luokanopettajana ja teen näitä muita juttuja hyvin sivutoimisesti.

Olen nyt tänä lukuvuonna siis neljännen luokan luokanopettaja Ohkolan koululla Mäntsälässä. Jo kymmenes lukuvuosi siellä! Palasin myös Mäntsälän alakoulujen tvt-koordinaattorin hommaan. Sen myötä pyrin nyt syys-marraskuussa vierailemaan kaikilla kuntamme alakouluilla juttelemassa, missä mennään tietokoneiden ja muun siihen liittyvän kanssa heidän koulullaan. Sen myötä on sitten tarkoitus järjestää täsmäkoulutusta ja ohjata oikeita ihmisiä ottamaan yhteyttä toisiinsa. Olen jo lähetellyt sähköposteja kaikille opettajille.

KuumaTVT-hankkeessa olen coachina nurmijärveläisen Raine Ruokokosken kanssa Opettajien etä- ja täydennyskoulutushankkeessa, jossa yritämme saada näiden kymmenen kunnan opettajia jakamaan tvt-osaamistaan tekemällä pieniä videoita DreamBrokerin ohjelmilla. Vähän on ollut kankeaa tähän mennessä, mutta toivotaan, että innostus ja uskallus kasvaa. Olen periaatteessa myös ilmoittautunut kouluttajaksi lähikoulutuksiin, mutta voi olla, että siihen ei riitä aika. Päädyn tosin mahdollisesti kiertämään taas kuntia opettamassa ja rohkaisemassa tuon videointi-pilotin tiimoilta.

Opetushallitukselle teen edelleen innolla eTwinning-koulutuksia. Kävin viime viikolla kouluttamassa Kirkkonummella. Mahtava ilta! Loppuyhteenvedossa opettajilla oli hienoja ideoita tulevista kansainvälisisistä projekteista! Kiitos vielä teille siellä Kartanonrannan koululla!

Pyrin myös ylläpitämään yhdessä muiden kirjoittajien kanssa aktiivisesti luokkakohtaisia blogeja tvt:n käytöstä ko. luokka-asteella. Joskus jaksaa kirjoittaa enemmän, joskus taas ei.

Viikonloppuna ompelin torkkutäkin ja sain sillä pidettyä itseni pois tietokoneen äärestä yhden päivän ajan!

Suvivirsi ja muuta videointia

Kevään viimeinen kouluviikko etenee kovaa vauhtia. Allekirjoitin jo todistukset, joten voiton puolella ollaan!

Harjoittelimme kakkosluokkalaisten kanssa virsiä perjantaista kevätkirkko varten. Naapuriluokan opettaja keksi siinä kesken kaiken, että olisipa mukavaa, jos olisimme tajunneet videoida Suvivirren ja laittaa sen sitten koulun nettisivulle vanhemmille näkyviin. Mietin hetken. Koulun videokamera oli käytössä muualla. Kaivoin iPhone'eni käsilaukusta ja annoin sen toisen opettajan käteen. Oppilaat kuoroasetukseen. Tuli tehtyä alkeellinen virhe, kuvasimme ikkunan edessä, joten tausta on kirkkaan valkoinen ja oppilaiden kasvot vähän varjossa. Mutta ei se mitään!

Minä istuin pianon taakse, toinen opettaja kuvasi ja oppilaat lauluivat. Äänityskin hoidettiin ihan vain sillä puhelimella. Videon laatu on vähintäänkin hyvä. Latasin sen saman tien puhelimesta tietokoneelle, saman tien Youtubeen ja sitten upotuskoodilla koulun Pedanet-sivulle (teksti-moduuliin). Idean saamisesta meni noin 20 minuuttia siihen, kun video oli jo esillä.

Ja tässä se on teidänkin katsottavaksenne:

 

 

Olen jo pitkään ihaillut lahtelaisella Renkomäen koululla tehtyjä videoita. Heillä on Youtubessa oma kanava. Meillä Ohkolassa on tehty jo pitkään oppilaiden käsikirjoittamia videoita, mutta emme me ole edes ajatelleet niiden julkaisua missään koulun ulkopuolella. Nyt on alkanut tuntua siltä, että oppilaiden työ saa ansaitsemaansa arvostusta, jos se pääsee laajempaan jakeluun. Tulevana lukuvuonna teemme varmasti paljon videoita ja animaatioita.

 

Olen julkaissut jonkin verran meilläkin tehtyjä videoita joko Vimeossa tai Youtubessa. Tein tänään Youtubeen oman profiilin koulullemme ja alan tästä lähin julkaista koulun juttuja siellä, en enää oman profiilini kautta. Jotkut opettajat kyllä pitävät Vimeota parempana. Ilmainen versio on vähän hidas, joutuu odottamaan videon ilmestymistä julkisuuteen noin tunnin. Muuten se on kyllä hyvä.

 

KuumaTVT-hankeeseen liittyen osallistuin oppituntien jälkeen Googlen Hangout'iin, jossa suunnittelimme tulevan lukuvuoden tavoitteita. Minun tehtävänäni yhdessä toisen opettajan kanssa on organisoida videoiden käyttöä opettajien täydennyskoulutuksessa ja opetuksessa. Tarkoitus on houkutella suuri joukko opettajia tekemään pieniä videoita Dream Broker'illa ja jakamaan niitä sitten muille Kuuma-kuntien opettajille. Tein jo itse yhden videon, vähän harjoitusmielessä. Selitän siinä, miten Tux Paint -piirustusohjelma toimii. Ei videon nauhoittamista pidä ottaa liian vakavasti! Joskus voi suunnitella hirveästi ja käyttää editoimiseen paljon aikaa, mutta usein saa ihan kelvollista jälkeä, kun antaa palaa sen kummemmin miettimättä! Minäkin änkytin välillä ja menin lopussa sekaisin, mutta julkaisin sen silti. En ole ihan varma, voinko jakaa sen täällä. Kaiketi, mutta varmistan asian huomenna!

Tässä on nyt linkki siihen eilen tekemääni videoon KuumaTVT -hankkeen DreamBroker- sivuilla. Onko teistä lukijoista jollain kokemusta DreamBroker'ista? Tai jollain muulla välineellä tehdyistä pienistä videoista, joilla yritetään opettaa jokin juttu? Kommentoikaa!

   

Viimeinen kouluviikko ennen kesälomaa

Tänään jonottaessani oppilaiden keskellä ruokalan linjastolla tuli outo olo. Nyt on tosiaankin jo tämän lukuvuoden viimeinen kouluviikko.

Meiltä oli yksi opettaja oppilaineen tänään luokkaretkellä. Hän opettaa yleensä teknisiä töitä maanantai-aamuisin minun luokalleni ja minä hänen oppilaitaan yhdessä toisen kollegamme kanssa. Me kaksi emme nyt kuitenkaan lähteneet teknisen työn luokkaan työkalujen keskelle, varsinkin kun kaikki työt ovat valmiina. Oppilaat olivat ihan tyytyväisinä tietokoneella pelaamassa pareittain vuorotellen Sumdogia. Jotkut olivat Lastenkirkon sivuilla. Eipä sitä näin viimeisinä päivinä oikein jaksa tehdä mitään korkealentoisempaa.

Kahdella seuraavalla tunnilla kaksi koulumme muuta luokkaa tuli meidän luokkaamme tekemään KivaKoulu -hankkeen lähtötilanne-kyselyä tietokoneilla. Meillä on aina otettu kiusaamisen ehkäisy ja -käsittely vakavasti, mutta KivaKoulu Ohkolan koulusta tuli vasta hiljattain. Materiaali vaikuttaa hyvältä.

Minä olin omien oppilaitteni kanssa hienotunteisesti evakossa, kyselyssähän on tärkeää voida vastata anonyymisti. Kolmasluokkalaiset vastasivat kyselyyn omalta osaltaan jo viime viikolla.

Luin kolmosille loppuun Susikoira Roi -kirjan. Jaksoivat kuunnella monta lukua, sen verran jännittävä kirjan juoni on. Kirja on minun omani, sisäkannessa olevan päivämäärän perusteella olen lukenut sen kolmannen luokan syksyllä. Jännittävää lukea se nyt samanikäisille oppilaille. Vähän tuli ääneen lukiessa siistittyä 70-luvun kieltä. Anteeksi, Jorma Kurvinen!

Loppukevään juttuja

Koulussa on tyypillinen loppukevään tohina. Teen aina elokuussa suunnitelman siitä, mitä opetan milläkin viikolla lukuvuoden aikana. Vuosien kokemuksen jälkeen olen oppinut jättämään 3-4 viimeistä viikkoa melko tyhjäksi, korkeintaan suunnitelmassa mainitaan matematiikan kertaussivuja tai englannin viimeisiä, kesäsuunnitelmiin keskittyviä kappaleita. Usein opettajan kalenteria keväällä selaillessa tulee kuitenkin tunne, että joudun keksimään viimeisiin päiviin hurjasti täytettä. Mutta sama juttu joka vuosi: viimeiset pari-kolme viikkoa hurahtavat valtavalla vauhdilla ja päivät täyttyvät kaikenlaisella kuin itsestään.

Perjantaina oli jännittävä päivä. Kello 11 Suomen aikaa alkoi Flashmeeting, jossa selvisi Schoolovision2013 -laulukilpailun tulos. Meillä Ohkolan koululla oli vähän harmittava tilanne sikäli, että kello 11.30 alkoi koulun pihassa Sirkus Siriuksen esitys koulumme kaukaloon pystytetyssä sirkusteltassa. Oppilaat ennättivät siis katsoa lähetystä valkokankaalta vain parikymmentä minuuttia. Mutta he olivat mukana alun tervehdyksessä heiluttamassa takanani (aika 1:15 lähetyksessä). Lapset lähtivät avustajan ja muiden opettajien kanssa sirkukseen ja minä odotin, kunnes oli Suomen vuoro antaa pisteet (24:08).

 

Ei tullut menestystä, ei. Voittajakoulu löytyi Israelista, hieno esitys! Kaikki hyvin pärjänneet videot vaikuttavat ammattilaisten tekemiltä ja ovat todella laadukkaita. Mehän teimme videon kokonaan omin voimin. Sijoitus oli 31. Kilpailijoita oli loppujen lopuksi 37. Että näin. Mielestäni tämä oli kuitenkin mukava ja hyvin opettavainen projekti. Ensi lukuvuoden suhteen täytyy tehdä päätöksiä. Yritämmekö saada apua vaikka jostain elokuva-alan oppilaitoksesta? Mikä kappale? Joku kansainvälisesti tunnettu suomalainen hittibiisi? Laulukieleksi englanti?

 

Kolmasluokkalaiset jatkoivat Sumdog -matikkapelin pelaamista.

 

 

Olen todella tyytyväinen peliin. Tehtäviä on monentasoisia ja -tyyppisiä. Oppilaat pitävät tosi paljon! Luokkakaverit esimerkiksi pelasivat vierekkäin tennistä keskenään kilpaillen. Nopeammin oikein vastannut sai pelissä syötän läpi. Ja heti uusi peli edellisen jälkeen. Oppilaat keksivät itse, miten pääsee kutsumaan juuri tietyn oppilaan samaan peliin kanssaan.

 

Opettajan profiilissa näen koko ajan, mitä peliä oppilas pelaa ja miten hän menestyy siinä. Voin siis valvoa, jos joku ei ota hommaa tosissaan ja valikoi vastauksia miten sattuu. Tai jos peli on oikeasti vaikea, sitten osaan neuvoa oikeassa asiassa. Opettajan näkymässä voin myös avata tai sulkea kaupan. Peleistä kertyy "kolikoita", joilla saa sitten vaikkapa muokattua hahmonsa ulkoasua. Avaan kaupan aina vähäksi aikaa, mutta en koko tunniksi, ettei pääpaino mene shoppailuun. Ostosmahdollisuus on kuitenkin hyvin motivoivaa ja kannustaa pelaamaan (=harjoittelemaan matematiikkaa) mahdollisimman paljon.

 

Tässä muutamia kuvia:

 

Jakolaskua ja murtolukuja:

 

 

 

 

 

 

Yhteenlaskua:

 

 

 

Vähennyslaskuja:

 

 

 

 Suurin?

 

 

 

 

 

Kerroin jokin aika siitä, että pidin kuudesluokkalaisille tiiviin opetustuokion Windowsin elokuvatyökalun käyttämisestä. Kuutoset olivat kukin käsikirjoittaneet oman opettajansa johdolla oman elokuvan. Sitten he olivat äänestäneet mielestään parhaan, joka kuvattiin ja esitetään viimeisellä viikolla.

 

Hämmästelin suu auki voittanutta kuvakäsikirjoitusta. Aivan mahtavaa työtä! Hyvä Siiri! Ja hienoa opetusta myös kuutosten opettajalta!

 

 

 

Tämä kuudesluokkalainen on nyt työstänyt elokuvaansa välillä minun luokassani, välillä omassaan. Sekä elokuvaleikkeet että keskeneräinen elokuvatiedosto on talletettuna oppilasverkon verkkoasemaan, joten ne voi avata millä tahansa oppilasverkon koneella. Hienoa työtä kerrassaan! Lahjakkaita oppilaita meillä!

 

 

 

Kirjoitin jokunen päivä sitten myös muutamasta viidesluokkalaisesta, jotka muokkasivat pyöräelokuvaa avullani. He eivät silloin muistaneet, mihin he olivat videota lähettämässä. Kyseessä on Fillarifilmi, Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Villa Artun valtakunnallinen videokilpailu 12-20 -vuotiaille. Nämä meidän nippanappa 12-vuotiaat ovat siis kovassa seurassa.  Hienoa työtä tytöiltä! Voittaja julkistetaan 13.6.

 

Vielä yksi juttu tulee mieleen. Koulumme kakkoset, kolmoset ja neloset esittävät ensi viikolla koulun kevätjuhlassa kolme laulua. Keksin äänittää musiikintunnilla laulut Audacityllä ja soittaa sitten heti ryhmälle. He kuuntelivat korvat höröllä ja keksivät itse, missä kohtaa sanat kuulostivat vähän puuroiselta. Lauloimme sitten äänityksen mukana ja sitten taas pianon säestyksellä. Monta toistoa, mutta oppilaat eivät tylsiintyneet.