Ohjelmointikoulutus

Minä olen viime päivinä ollut todella syvällä ohjelmoinnin maailmassa. Osallistuin itse viikonloppuna Helsingissä Robbo-robotin käyttökoulutukseen. Maanantaina pidin ohjelmointikoulutuksen puolikkaana vesona oman ja naapurikoulun opettajille.

Helsinkiin sain kutsun, vaikka olenkin jo kokenut Robbo-robotin opetuskäytössä. Me-säätiö ja Robbo olivat valinneet 25 koulua saamaan lahjoituksena robotteja ja opetusmateriaalia. Näiltä kouluilta oli kutsuttu opettajia kouluttautumaan. Minä pääsin mukaan, sillä voitimme syksyllä Robbo-pilotissa mukana olleiden koulujen välisen videokilpailun ja saimme sitä kautta koulullamme olevat robotit omiksi.

Oli todella hienoa päästä yhteen samoista asioista innostuneiden opettajien kanssa. Meitä oli joka puolelta Suomea, pieniltä ja suurilta kouluilta. Oli myös silmiä avaavaa kuulla eri koulujen olosuhteista...

Koulutus oli hyvä. Vaikka en itse Robbo-robotin ohjaamisesta oppinut juurikaan uutta, olivat ohjelmoinnin asemaa koulussa kartoittavat puheenvuorot erittäin hyviä. Meille puhuivat mm. Ulla Nordin Me-säätiöstä, Kati Sormunen Innokas-verkostosta sekä Juha Paananen, ainakin Koodikoulusta tuttu mies. Innostavaa!

Siitä se varmaan johtuikin, että sunnuntaina kotiin palattuani rakensin koko maanantaille varaamani esityksen uusiksi...  Omatkin ajatukseni selkiintuivät, enkä enää kokenut aiempaa esitystäni tarpeeksi kattavaksi.

Maanantaina sitten aloitin vähän teoreettisemmin, tosin teimme myös viikonloppuna oppimiani käytännön ohjelmointiharjoituksia, vielä siinä vaiheessa ilman laitteita. Suuri osa koulutuksesta vietettiin kuitenkin itse tehden. Osa aloitti tietokoneilla Scratch-ohjelmalla, osa iPadeilla Scratch Jr:iin tutustuen. Moni kokeili mitään tällaista ensimmäistä kertaa.

Esittelin valkokankaalla myös Koodaustunnin, CodeCombatin (tutustuin siihen muuten itsekin juuri hiljattain) sekä LightBotin. Moni kokeili niitä. Ainakin CodeCombattia on jo kokeiltu luokassakin koulutuksen jälkeen.

Tekaisin lopussa siltä istumalta Kahootilla kyselyn ajatuksista ohjelmoinnin suhteen ennen ja jälkeen koulutuksen. "Opin aika paljon, kyllä tämä tästä" -vastaus sai eniten ääniä, joten kouluttajalle jäi hyvä mieli!

Kolmas päivä. Koodaus alkaa olla jo hanskassa! Vai alkaako?

Ohoh! Huomasin nyt lokakuun lopussa, että tämä elokuun alussa aloittamani blogikirjoitus on jäänyt kuvien lisäämisen asteelle. Taidan pistää tämän nyt julkisuuteen, vaikka en jaksakaan kirjoittaa mitään. 

Kuvat ovat siis Innokas-verkoston koodauskoulutuksen kolmantena päivänä otettua, elokuussa Helsingissä. Kuvat puhukoon puolestaan!

Tuo alla oleva lause on ainoa, jonka elokuussa olin ennättänyt kirjoittaa:

Kolmas ja viimeinen päivä koulutusta. Arto esitteli aamulla Majava-kilpailua.

ScratchDuino -robotit saapuivat!

Huh, olihan päivä! Tänään ne ScratchDuino -robotit tulivat. Ihana Kristina saapui aamukahdeksan jälleen koululle ison kassin kanssa. Innokas-hankkeen kauttahan minun luokkani on mukana näiden robottien pilottihankkeessa.

Tipakkeessa, joka hoitaa Mäntsälän koulujen tietokoneiden ylläpidon, oli edellisellä viikolla hyväksytty tarvittava sovellus koululle asennettavaksi. Hyvä niin, enhän minä ollut tuollaista tajunnut varmistaa ennen ilmoittautumistani tähän pilottiin. Sovellus oli saatu perjantaina asennettua koulun kolmelle läppärille. Puhelinsoitto Tipakkeeseen riitti siihen, että sovellusta alettiin asentaa myös pöytäkoneille. Petteri Tipakkeelta pääsi onneksi paikalle vielä aamulla, sillä joku ajuri tms. pitikin vielä asentaa ylläpitäjän tunnuksin jokaiselle laitteelle. Sen jälkeen robottien ohjaaminen Scratchillä koodaamalla onnistui myös oppilastunnuksin.

Minulla on luokassa koulunkäyntiavustajaharjoittelija Minna, joka oli tänään kullan arvoinen. Sen verran härdelliä touhu oli aamulla. Pöytäkoneilla ei vielä ollutkaan heti oikeaa sovellusta ja läppäreillekkin piti osalle asentaa uudempi versio. Ja sitten kesti tovin keksiä, että pöytäkoneet eivät tunnistaneet robotteja sen puuttuvan ajurin vuoksi.  Mutta oppilaiden kärsivällisyyden ja neljän aikuisen yhdistetyin voimin juttu alkoi toimia. Meidän koulumme oli näistä viidestä tässä pilotissa mukana olevasta koulusta ensimmäinen, jonne robotit saapuivat. Kristinakin sai siis arvokasta kokemusta käyttöönotosta.

Tolkuttoman hieno juttu oli se, että sitä mukaa, kun robotti ja läppäri tai tietokone saatiin toimintakuntoon, alkoivat oppilaat heti harjoitella robotin ohjaamista. Todella minimaalisilla ohjeilla! Kahdella ensimmäisellä tunnilla minulla oli vain kuudes luokka, joten laitteita ei ollut jakamassa kovin moni. Kolmannelle tunnille tulivat mukaan myös viidesluokkalaiset. Siinä vaiheessa moni kuutosen osasi jo tutoroida nuorempia luokkatovereita.

Varsinkin pojat intoutuivat tekemään ratoja maalarinteipillä. He hoksasivat oikeat koodauskomennot yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä oli opettajana mahtavaa seurata!

Vaikka en ollut päivää niin suunnitellut, käytimme tänään neljä tuntia näihin. Kuutoset tosin kävivät välillä tekemässä nopean uskonnon kokeen. Viimeisellä minun tunnillani osa oppilaista koodasi robotteja, osa teki matikan tai bilsan tehtäviä, jotkut hengasivat näiden välillä. Ilmapiiri oli hieno ja kannustava. Kun kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä kehoitin lopettamaan, oli monen todella hankalaa lopettaa, sen verran syvällä ajatukset olivat oikeiden käskyjen valinnassa Scratchissä. Ideat jatkosta sinkoilivat loppuyhteenvedossa!

Robotit tulivat aika ahtaissa pahvilaatikoissa. Päädyimme Minnan kanssa laittamaan jokaisen omaan muovilaatikkoonsa. Minulla oli juuri sopiva määrä ylimääräisiä korilaatikoita. Laatikossa on numero, joka löytyy myös robotin pohjasta. Nyt tuota pahvilaatikkoa ei tarvitse saada kiinni.

Laatikot sijoitettiin aika korkealla olevalle hyllylle, jotta ne ovat turvassa vahinkoputoamisilta yms., mutta ne saa kuitenkin sohvalle luvan kanssa nousten hyvin otettua käyttöön.

Tein vielä trailerin päivästämme!

Ainutlaatuinen, erikoinen ja hieno päivä!

ScratchDuino -pilotointia

Olin illan Helsingin Opettajankoulutuslaitoksella (sijaitsee muuten ihan eri paikassa kuin minun siellä opiskellessani) Innokas-verkoston ScratchDuino-pilotin alkukoulutuksessa. Meitä oli paikalla viisi opettajaa eri puolilta Etelä-Suomea opettelemassa robottien ohjaamista Scratch-ohjelman avulla. Olipahan kiinnostava ilta! Nyt on laukussa yksi robotti- ja yksi laboratorio-setti lisäharjoittelua varten. Kymmenen syksyn ajan koulullamme viettävää settiä saadaan luultavasti ensi viikolla.

Me pilottiopettajat kirjoittelemme syksyn aikana tuntojamme ja kokemuksiamme luokasta blogiteksteissä. Kaikki vaikuttaa hyvin järjestetyltä ja aikataulutetulta. Toivottavasti tekniikka toimii ja oma osaaminen riittää! Oppilaitteni intoa en epäile yhtään! Sen verran innoissaan vaikuttivat olevan tänään viimeisellä tunnilla kertoessani miksi minun on lähdettävä vauhdilla junaan. 

Toinen päivä koodaamista! Vau!

Toinen päivä Helsingissä Innokas! -verkoston koodauskurssilla takana. Ihan mahtavaa!

Oli mukavaa ajella Helsinkiin. Minulta ei Mäntsälästä kulunut matkaan aikaa kuin puoli tuntia, moottoritietä käytännössä koko matka. Tiesin tosin vaihtavani illalla autoa, joten oli vähän haikeaakin. Vanha auto on palvellut monta vuotta.

Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava. 

Kati kärräsi aamulla luokkaa mystisiä laatikoita. Vetäjät katosivat myös käytävälle teippailemaan. Hmm?

Päivän aluksi teimme ryhmittäin spagettihaasteen. Mahdollisimman korkea rakennelma 20 spagetilla, metrillä teippiä ja lankaa niin, että korkeimmassa kohdassa on vaahtokarkki. 15 minuuttia aikaa. Me onnistuimme ihan hyvin, vaikkei suunnitelma toteutunutkaan viimeisen tason romahdettua h-hetkellä.

Meille näytettiin diagrammi tällaisen haasteen tuloksista eri kohderyhmille. Päiväkoti-ikäiset olivat pärjänneet paremmin kuin monet aikuiset!

Puhuimme luovasta ongelmanratkaisusta. 

 

Niinpä, täytyy olla herkkä kysymään, jos jokin asia voisi olla toisinkin.

Oikea ilmapiiri, asenne, kyvyt ja taidot ovat luovan ongelmanratkaisun edellytyksiä. Pidän kovasti tällaisesta ajattelumallista. Toivottavasti osaan ylläpitää sitä opetuksessani.

Seuraavaksi jakaannuimme kahteen joukkoon. Minä jäin ohjelmoimaan Lego-robotteja lounasta edeltäväksi ajaksi. Jokainen työpari sai läppärin ja robotin. Aiemmin Lego-robotteja ohjelmoineet lähtivät tekemään yhdessä vaativampia juttuja, minä aloittelijana jäin luokkaan monen muun kanssa.

Minna esitteli robotin osat perusteellisesti.

Läppärille oli asennettu valmiiksi tarvittava sovellus. Ja siitä se sitten lähti! Laitoimme erilaisia komentoja pötköön ja siirsimme ne piuhalla robottiin.

Sitten menimme käytävälle kokeilemaan. Suoran viivan kulkeminen oli vielä helppoa. Olimme mitanneet kuinka pitkän matkan robotti kulkee yhdellä renkaanpyörähdyksellä ja laskimme sitten tarvittavien kierrosten määrän. Parini Jenni tarkkailee tilannetta.

Koko porukka kokoontui katsomaan pidemmälle ehtineiden robottia.

Kati selittää viivan seuraamisen periaatteita.

Meille näytettiin myös sivu, jolta löytyy apua vaikka minkälaisiin ongelmiin.

Ennätimme Jennin kanssa ohjelmoida robotin kulkemaan kolmion sivuja pitkin, kulkemaan L-kirjaimen muotoisessa labyrintissa, seuraamaan jalkaani sekä vaeltamaan luokassa pysähtyen aina ennen estettä.

Lounas syötiin taas ilmatieteen laitoksella. Siellä aulassa oli komea taideteos.

Ruoan jälkeen aamupäivän ryhmät vaihtoivat paikkaa ja minä päädyin harjoittelemaan Scratchia. 

Arto neuvoi osoitteen, josta löytyy hurjasti materiaalia Scratchin opetteluun.

Onnistuin tekemään kaksi peliä. Koska olin jo aiemmin rekisteröitynyt Scratchin käyttäjäksi, pystyin tallentamaan ja jakamaan pelini ja sitä kautta myös hakemaan niille upotuskoodin tänne blogiin.

 

Ensimmäinen peli on nimeltään Sukeltaja pulassa. Tarkoitus on yrittää napata kala, mutta välttyä mustekalan kosketukselta. (Toivottavasti peli näkyy älylaitteillakin! Jos tuossa on vain valkoista, käy kurkkaamassa blogia tietokoneella!)

Tässä varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Toinen on nimeltään "Saatko pallon maaliin?" Sen kehittely jäi iltapäivällä vähän kesken, koska siinä ei ole vielä mitään loppuhuipennusta, jos pääsee maaliin. Alussa on 10 pistettä. Pallo pitää saada kuljetettua nuolinäppäimillä maaliin ilman, että koskettaa punaista reunaa. Kosketuksesta menettää aina yhden pisteen. Pisteiden pudottua nollaan, peli päättyy. Mutta en tosiaan ennättänyt kehittää mitään vau-efektiä siihen tilanteeseen, että pääsee maaliin saakka.



Ja tässäkin varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Mutta on aika mainiota, että hyvin minimaalisella kokemuksella saa parissa tunnissa tehtyä tällaisia juttuja! Olen aiemmin vain koodannut kissan astumaan eteenpäin ja sanomaan "miau". Tämä pelillisyys oli minulle ihan uutta. En malta odottaa, että pääsen pistämään viitoskutoseni ohjelmoimaan pelejä!

Ja juu, ostin illalla auton! Tällä kelpaa ajella huomenna Helsinkiin viimeiseen kurssipäivään!