tiistai 27. lokakuuta 2015

ScratchDuinoista vielä...

Taannoinen blogikirjoitukseni ScratchDuino -roboteista on johtanut moniin yhteydenottoihin ja kysymyksiin, mistä niitä oikein saa. Minähän olen vain pilotoimassa robottien käyttöönottoa luokassa, mutta pistän tähän kuitenkin linkin, josta asiasta kiinnostuneet pääsevät eteenpäin:


ScratchDuino


Sivustolla kerrotaan mm. näin:


"ScratchDuino is a highly customizable, simple and interactive open source robot construction kit with magnetic-mount sensors."


Yhteyshenkilö Kristina Zelovan yhteystiedot löytyvät sivuilta! Hän osaa kertoa, mistä, milloin ja millä hinnalla robotteja alkaa saada!


KuumaPOP taas paketissa!

Olin kolmesta kuuteen tänään taas kouluttamassa KuumaPOP -tapahtumassa, Sipoossa tällä kertaa. Kuulin lopussa, että olen toinen kahdesta kouluttajasta, jotka ovat olleet kouluttajina joka ikisessä KuumaPOP:ssa! Vau!



Työpajoissani, "Elokuvia Ohkolan koululla" ja "TVT alakoulussa", oli oikein mukavasti osallistujia. Tunnelma oli hyvä ja minulle esitettiin paljon kysymyksiä ja kommentteja. Pidän siitä. Järjestelyt toimivat hyvin. Jäi hyvä maku suuhun!


Latasin molemmat PowerPointini Slideshareen. 



tiistai 29. syyskuuta 2015

ScratchDuino -robotit saapuivat!

Huh, olihan päivä! Tänään ne ScratchDuino -robotit tulivat. Ihana Kristina saapui aamukahdeksan jälleen koululle ison kassin kanssa. Innokas-hankkeen kauttahan minun luokkani on mukana näiden robottien pilottihankkeessa.


Tipakkeessa, joka hoitaa Mäntsälän koulujen tietokoneiden ylläpidon, oli edellisellä viikolla hyväksytty tarvittava sovellus koululle asennettavaksi. Hyvä niin, enhän minä ollut tuollaista tajunnut varmistaa ennen ilmoittautumistani tähän pilottiin. Sovellus oli saatu perjantaina asennettua koulun kolmelle läppärille. Puhelinsoitto Tipakkeeseen riitti siihen, että sovellusta alettiin asentaa myös pöytäkoneille. Petteri Tipakkeelta pääsi onneksi paikalle vielä aamulla, sillä joku ajuri tms. pitikin vielä asentaa ylläpitäjän tunnuksin jokaiselle laitteelle. Sen jälkeen robottien ohjaaminen Scratchillä koodaamalla onnistui myös oppilastunnuksin.







Minulla on luokassa koulunkäyntiavustajaharjoittelija Minna, joka oli tänään kullan arvoinen. Sen verran härdelliä touhu oli aamulla. Pöytäkoneilla ei vielä ollutkaan heti oikeaa sovellusta ja läppäreillekkin piti osalle asentaa uudempi versio. Ja sitten kesti tovin keksiä, että pöytäkoneet eivät tunnistaneet robotteja sen puuttuvan ajurin vuoksi.  Mutta oppilaiden kärsivällisyyden ja neljän aikuisen yhdistetyin voimin juttu alkoi toimia. Meidän koulumme oli näistä viidestä tässä pilotissa mukana olevasta koulusta ensimmäinen, jonne robotit saapuivat. Kristinakin sai siis arvokasta kokemusta käyttöönotosta.








Tolkuttoman hieno juttu oli se, että sitä mukaa, kun robotti ja läppäri tai tietokone saatiin toimintakuntoon, alkoivat oppilaat heti harjoitella robotin ohjaamista. Todella minimaalisilla ohjeilla! Kahdella ensimmäisellä tunnilla minulla oli vain kuudes luokka, joten laitteita ei ollut jakamassa kovin moni. Kolmannelle tunnille tulivat mukaan myös viidesluokkalaiset. Siinä vaiheessa moni kuutosen osasi jo tutoroida nuorempia luokkatovereita.












Varsinkin pojat intoutuivat tekemään ratoja maalarinteipillä. He hoksasivat oikeat koodauskomennot yrityksen ja erehdyksen kautta. Sitä oli opettajana mahtavaa seurata!


Vaikka en ollut päivää niin suunnitellut, käytimme tänään neljä tuntia näihin. Kuutoset tosin kävivät välillä tekemässä nopean uskonnon kokeen. Viimeisellä minun tunnillani osa oppilaista koodasi robotteja, osa teki matikan tai bilsan tehtäviä, jotkut hengasivat näiden välillä. Ilmapiiri oli hieno ja kannustava. Kun kymmenen minuuttia ennen tunnin päättymistä kehoitin lopettamaan, oli monen todella hankalaa lopettaa, sen verran syvällä ajatukset olivat oikeiden käskyjen valinnassa Scratchissä. Ideat jatkosta sinkoilivat loppuyhteenvedossa!

Robotit tulivat aika ahtaissa pahvilaatikoissa. Päädyimme Minnan kanssa laittamaan jokaisen omaan muovilaatikkoonsa. Minulla oli juuri sopiva määrä ylimääräisiä korilaatikoita. Laatikossa on numero, joka löytyy myös robotin pohjasta. Nyt tuota pahvilaatikkoa ei tarvitse saada kiinni.




Laatikot sijoitettiin aika korkealla olevalle hyllylle, jotta ne ovat turvassa vahinkoputoamisilta yms., mutta ne saa kuitenkin sohvalle luvan kanssa nousten hyvin otettua käyttöön.





Tein vielä trailerin päivästämme!



Ainutlaatuinen, erikoinen ja hieno päivä!






maanantai 14. syyskuuta 2015

ScratchDuino -pilotointia

Olin illan Helsingin Opettajankoulutuslaitoksella (sijaitsee muuten ihan eri paikassa kuin minun siellä opiskellessani) Innokas-verkoston ScratchDuino-pilotin alkukoulutuksessa. Meitä oli paikalla viisi opettajaa eri puolilta Etelä-Suomea opettelemassa robottien ohjaamista Scratch-ohjelman avulla. Olipahan kiinnostava ilta! Nyt on laukussa yksi robotti- ja yksi laboratorio-setti lisäharjoittelua varten. Kymmenen syksyn ajan koulullamme viettävää settiä saadaan luultavasti ensi viikolla.

Me pilottiopettajat kirjoittelemme syksyn aikana tuntojamme ja kokemuksiamme luokasta blogiteksteissä. Kaikki vaikuttaa hyvin järjestetyltä ja aikataulutetulta. Toivottavasti tekniikka toimii ja oma osaaminen riittää! Oppilaitteni intoa en epäile yhtään! Sen verran innoissaan vaikuttivat olevan tänään viimeisellä tunnilla kertoessani miksi minun on lähdettävä vauhdilla junaan. 




tiistai 4. elokuuta 2015

Toinen päivä koodaamista! Vau!

Toinen päivä Helsingissä Innokas! -verkoston koodauskurssilla takana. Ihan mahtavaa!

Oli mukavaa ajella Helsinkiin. Minulta ei Mäntsälästä kulunut matkaan aikaa kuin puoli tuntia, moottoritietä käytännössä koko matka. Tiesin tosin vaihtavani illalla autoa, joten oli vähän haikeaakin. Vanha auto on palvellut monta vuotta.

Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava. 

Kati kärräsi aamulla luokkaa mystisiä laatikoita. Vetäjät katosivat myös käytävälle teippailemaan. Hmm?


Päivän aluksi teimme ryhmittäin spagettihaasteen. Mahdollisimman korkea rakennelma 20 spagetilla, metrillä teippiä ja lankaa niin, että korkeimmassa kohdassa on vaahtokarkki. 15 minuuttia aikaa. Me onnistuimme ihan hyvin, vaikkei suunnitelma toteutunutkaan viimeisen tason romahdettua h-hetkellä.


Meille näytettiin diagrammi tällaisen haasteen tuloksista eri kohderyhmille. Päiväkoti-ikäiset olivat pärjänneet paremmin kuin monet aikuiset!


Puhuimme luovasta ongelmanratkaisusta. 
 

Niinpä, täytyy olla herkkä kysymään, jos jokin asia voisi olla toisinkin.



Oikea ilmapiiri, asenne, kyvyt ja taidot ovat luovan ongelmanratkaisun edellytyksiä. Pidän kovasti tällaisesta ajattelumallista. Toivottavasti osaan ylläpitää sitä opetuksessani.



Seuraavaksi jakaannuimme kahteen joukkoon. Minä jäin ohjelmoimaan Lego-robotteja lounasta edeltäväksi ajaksi. Jokainen työpari sai läppärin ja robotin. Aiemmin Lego-robotteja ohjelmoineet lähtivät tekemään yhdessä vaativampia juttuja, minä aloittelijana jäin luokkaan monen muun kanssa.





Minna esitteli robotin osat perusteellisesti.



Läppärille oli asennettu valmiiksi tarvittava sovellus. Ja siitä se sitten lähti! Laitoimme erilaisia komentoja pötköön ja siirsimme ne piuhalla robottiin.



Sitten menimme käytävälle kokeilemaan. Suoran viivan kulkeminen oli vielä helppoa. Olimme mitanneet kuinka pitkän matkan robotti kulkee yhdellä renkaanpyörähdyksellä ja laskimme sitten tarvittavien kierrosten määrän. Parini Jenni tarkkailee tilannetta.



Koko porukka kokoontui katsomaan pidemmälle ehtineiden robottia.



Kati selittää viivan seuraamisen periaatteita.



Meille näytettiin myös sivu, jolta löytyy apua vaikka minkälaisiin ongelmiin.



Ennätimme Jennin kanssa ohjelmoida robotin kulkemaan kolmion sivuja pitkin, kulkemaan L-kirjaimen muotoisessa labyrintissa, seuraamaan jalkaani sekä vaeltamaan luokassa pysähtyen aina ennen estettä.

Lounas syötiin taas ilmatieteen laitoksella. Siellä aulassa oli komea taideteos.



Ruoan jälkeen aamupäivän ryhmät vaihtoivat paikkaa ja minä päädyin harjoittelemaan Scratchia. 



Arto neuvoi osoitteen, josta löytyy hurjasti materiaalia Scratchin opetteluun.



Onnistuin tekemään kaksi peliä. Koska olin jo aiemmin rekisteröitynyt Scratchin käyttäjäksi, pystyin tallentamaan ja jakamaan pelini ja sitä kautta myös hakemaan niille upotuskoodin tänne blogiin.
 
Ensimmäinen peli on nimeltään Sukeltaja pulassa. Tarkoitus on yrittää napata kala, mutta välttyä mustekalan kosketukselta. (Toivottavasti peli näkyy älylaitteillakin! Jos tuossa on vain valkoista, käy kurkkaamassa blogia tietokoneella!)



Tässä varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Toinen on nimeltään "Saatko pallon maaliin?" Sen kehittely jäi iltapäivällä vähän kesken, koska siinä ei ole vielä mitään loppuhuipennusta, jos pääsee maaliin. Alussa on 10 pistettä. Pallo pitää saada kuljetettua nuolinäppäimillä maaliin ilman, että koskettaa punaista reunaa. Kosketuksesta menettää aina yhden pisteen. Pisteiden pudottua nollaan, peli päättyy. Mutta en tosiaan ennättänyt kehittää mitään vau-efektiä siihen tilanteeseen, että pääsee maaliin saakka.



Ja tässäkin varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Mutta on aika mainiota, että hyvin minimaalisella kokemuksella saa parissa tunnissa tehtyä tällaisia juttuja! Olen aiemmin vain koodannut kissan astumaan eteenpäin ja sanomaan "miau". Tämä pelillisyys oli minulle ihan uutta. En malta odottaa, että pääsen pistämään viitoskutoseni ohjelmoimaan pelejä!

Ja juu, ostin illalla auton! Tällä kelpaa ajella huomenna Helsinkiin viimeiseen kurssipäivään!












maanantai 3. elokuuta 2015

Ensimmäinen kurssipäivä koodaamista takana

Ajoin aamulla Helsinkiin Tietojenkäsittelytieteen laitokselle Exactum-rakennukseen. Aika hienolta kuulostavia nimiä ja kyllä rakennuksetkin olivat komeita. Varmaankin innostava paikka opiskella!

Kouluttajamme Minna Kukkonen, Kati Sormunen ja Arto Vihavainen Innokas! -verkostosta odottivat meitä noin kolmeakymmentä koulutettavaa puoli yhdeksän aikoihin. Ja sitten aloitettiin.





Esittäydyimme lyhyesti. Koodaamisen suhteen taustamme vaihtelivat melkoisista asiantuntijoista aivan aloittelijoihin. Hyvä niin, tämähän on tilanne koulumaailmassa yleisemminkin. Ala- ja yläkoulun opettajia oli molempia ja myös erityisopettajia. Osallistujia oli myös hyvin eri puolilta Suomea. Osa ajaa yöksi kotiin, osa viettää lomansa viimeisiä päiviä Helsingissä.

Aluksi käytiin läpi tulevaa opetussuunnitelmaa ja ohjelmoinnin didaktiikkaa. Oli hyvä kuulla taas se, että ohjelmointi on hyvin laaja-alaista, ei pelkästään tietokoneen ääressä tehtäviä koodauksia. Esimerkiksi leipomisessa tai vaikka käsitöissä seurataan ohjeita ja tehdään juttuja tietyssä järjestyksessä. Ajattelua ja toimintamalleja kehitetään!





Puhuimme myös eheyttämisestä ja kokonaisopetuksesta. Ohjelmointi ei ole oma oppiaineensa, vaan osa eri oppiaineiden opintoja. Tämä on haastavaa erityisesti yläkoulussa.


Mieleeni jäi ainakin se, että oppilaille on hyvä muistuttaa, että ihmiset kirjoittavat koodit eli teknologia riippuu ihmisen päätöksistä. Entä etiikka? On tärkeää miettiä, mitä ohjelmointi tuo tullessaan. Menevätkö työpaikat? Vai muuttuvatko ne?


Taukojumpan jälkeen teimme parityön, jossa väliimme asetettiin näköeste ja sitten toinen yritti saada toisen piirtämään kuvan pelkästään yksinkertaisilla ohjeilla, kuten "piirrä keskelle paperia ympyrä, jonka säde on noin 1 cm".


Tämä oli vaikea kuva, en onnistunut piirtämisessä alkuunkaan.


Lounaan söimme ilmatieteen laitoksella naapurirakennuksessa. Kuten usein tällaisilla kursseilla, keskustelu aterian aikana oli helmeilevää ja kiinnostavaa. Kiitos hyvästä ruokaseurasta, kuten meidän koulullamme sanotaan ruoan jälkeen.

Jatkoimme sitten tekemällä Googleen yksinkertaisen kyselyn. En ollut koskaan aiemmin kokeillut tätä. Hienoa olla kurssilla, jossa oikeasti oppii jotain!

Ehkäpä teen jonkin kyselyn oppilaille heidän kesälomastaan heti ensi viikolla!

Seuraavaksi siirryimme minulle uppo-outoon maailmaan, eli koodikieleen. Käytimme Pythonia. Meidät ohjattiin osoitteeseen https://trinket.io/python/ ja toiselle sivulle avasimme ohjeet. Aluksi piti saada sellainen nuoli liikkumaan oikealle, sitten kääntymään, seuraavaksi piti keksiä, miten se kääntyy taas jne. Aina välissä kokeiltiin, miltä tulos näyttää.

Minun viereeni löysi tiensä joku alan opiskelija, joka kulki käytävällä ja kuuli puhuttavan tutuista asioista. Hän innostui suuresti ja selitti minulle vaikka mitä lisää. Osa ohjeista meni korkealta ja kovaa yli ymmärrykseni, mutta yllättävän paljon tajusin. Luokanopettajille muuten lohdutukseksi, että tämä on yläkoulukamaa. Tosin aion ihan ehdottomasti esitellä tämän viitoskuutosilleni.


Sain muuten tuollaisen klöntin kiertämään ympyrää! Aika pienestä sitä ilostuu!


Pythonin alkeita from Sari Auramo on Vimeo.

 (Tuossa yllä oli ensin suoraan Bloggerissa siihen upottamani video, joka ei kuitenkaan näkynyt lukijoiden tableteilla tai älypuhelimilla. Koetan toimiiko tämä Vimeoon ladattu ja sieltä upotuskoodilla tuotu video paremmin.)
 
Tämä alan opiskelija, olisiko ollut Matti, avasi myös oman koneensa ja näytti tekemiään koodeja. Juupa, jotain ymmärsin, mutta aika haastavaa oli näin ensimmäiselle koodauskerralleni. Oli kuitenkin hienoa nähdä nuoren miehen innostus ja halu selittää hänelle läheistä asiaa.


Lähetin vielä itselleni linkit tuotoksiini ja lähdin kotiin. Ja jatkan nyt kotona ähräämistä.




perjantai 31. heinäkuuta 2015

Koodausta oppimaan

Kesäloma on loppupuolellaan ja ajatukset alkavat kiertää työhön liittyvien asioiden ympärillä. Minulle on tosin aina ollut haasteellista erottaa työ- ja muu elämä toisistaan, koska olen niin kiinnostunut monenlaisista asioista ja hyödynnän erilaisissa yhteyksissä löytämiäni juttuja sekä kotona että koulussa.

Olen menossa ensi viikolla kolmeksi päiväksi Helsinkiin Kiinnostaako koodaus? -koulutukseen. Se toteutetaan Innokas-verkoston ja Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksen yhteistyönä. 

Olen erityisen innostunut siitä, että koulutukseen on tulossa sekä ala- että yläkoulun opettajia. Hienoa päästä keskustelemaan ja jakamaan kokemuksia. Ohjelman mukaan koulutukseen sisältyy myös paljon toiminnallisuutta. Scratch ja Scratch Jr. ovat periaatteessa tutut ennestään, mutta odotan oppivani paljon lisää ja saavani ideoita niiden hyödyntämiseen. Opetan alkavana lukuvuonna 5.-6. -yhdysluokkaa ja toivon osaavani neuvoa oppilaitani tekemään pelejä tms. 

Legorobotiikka on uutta ja jännittävää. Ja pelillisyys opetuksessa on aina hieno juttu! Ops:sta puhuminen ja sen ymmärtäminen on tärkeää ja tuo minulle varmasti uutta ymmärrystä viemään asiaa eteenpäinkin. 


Jaa-a. Mielenkiintoinen koulutus, uskoisin. Kerron lisää myöhemmin!

Tässä vielä kopio kurssin esitteestä:
"Tervetuloa innostumaan ohjelmoinnin opetuksesta! Koulutus toteutetaan kolmen päivän mittaisena kokonaisuutena, jonka aikana ohjataan opettajia ohjelmoinnin opettamiseen vuoden 2016 opetussuunnitelman mukaisesti. Koulutuspäivien aikana käsitellään toiminnallisesti ohjelmoinnin opetusta luokkien 1-6 ja luokkien 7-9 näkökulmista. Koulutus rakentuu ala- ja yläkoulun opettajien yhteisistä kokonaisuuksista. Koulutuksen aikana kartoitetaan opettajien tarpeita ja haasteita ohjelmoinnin opettamiseen liittyen. Kartoituksen tuloksia hyödynnetään keväällä 2016 järjestettävän kaikille avoimen ohjelmoinnin opettamiseen liittyvän verkkokurssin suunnittelussa ja toteutuksessa. Koulutus toteutetaan yhteistyössä Innokas-verkoston ja Helsingin yliopiston Tietojenkäsittelytieteen laitoksen kanssa."