Koodaamista - ITK-terveisiä

Huh, juuri päättyi esitykseni ITK-päivien teemaseminaarissa Apua! Koodaus tulee!.

Minulta oli pyydetty puheenvuoroa siitä, mitä keinoja ja sovelluksia oikeasti olemme käyttäneet koodaamisen opetteluun.

Olin etukäteen tehnyt pienen esityksen.

Se löytyy täältä:

http://www.slideshare.net/mobile/sariauramo/koodaamista-ohkolan-koululla

Yritän osata upottaa tuon tänne myöhemmin.

Lisää tekstiä tulee myöhemmin!

eTwinning - käytännön kansainvälisyyttä uuden OPS:n hengessä

eTwinning täyttää 10 vuotta. 

Minä olen ollut mukana reilut 9 vuotta, melko alkumetreiltä siis. 

Mutta mistä ihmeestä oikein puhun?

eTwinning käynnistyi vuonna 2005 Euroopan komission eLearning-ohjelman päähankkeena. Alunperin tavoitteena oli käsittääkseni löytää Euroopasta 6000 opettajaa, jotka alkaisivat toteuttaa erilaisia projekteja oppilaidensa kanssa hyödyntäen internettiä. Nykyään rekisteröityneitä käyttäjiä on noin 288 000 ja projekteja on lähes 5500 kahden tai useamman koulun välillä. Yhteensä projekteja on ollut melkein 40 000. Vuodesta 2014 eTwinning on ollut kiinteä osa EU:n koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmaa Erasmus+.

Tuo kaikki kuulostaa hienolta. Mutta hienointa eTwinningistä on se, mitä tapahtuu koulun tasolla. eTwinning tarjoaa portaalin, josta löytyy valtavasti valmiita ideoita koulujen kansainvälisiin projekteihin. Rekisteröityminen on ilmaista, nopeaa, eikä velvoita mihinkään. Rekisteröityneenä pääset käyttämään omaa työpöytääsi, desktop, josta löytyy muun muassa portaalin kumppaninhakusivu, jossa on jatkuvasti satoja pyyntöjä liittyä projekteihin. Voit tietenkin myös itse jättää ilmoituksen, jos olet keksinyt hyvän idean projektiin.

Itse projekti voi olla missä muodossa tahansa. Kumppanikouluja voi olla vain kaksi tai vaikka sata. Osallistuvat opettajat suunnittelevat oppilaidensa kanssa projektin, joka voi liittyä ihan mihin vain. Toki niin, että se ainakin sivuaa opetussuunnitelmaa. 

Minun projektieni joukossa on monia sellaisia, joissa olemme laulaneet erilaisia lauluja.  Usein on jaettu tietoa omasta maasta ja alueesta. Pienet oppilaat ovat piirtäneet ja värittäneet perhosia, kukkia ja lintuja, jotka on lähetetty muihin maihin. Eri ikäiset oppilaat ovat puhuneet säännöllisiä Skype-puheluita toiseen maahan. Ihan mahtavaa englannin opettelua! Olemme videoineet, miten Mölkkyä pelataan. Reseptejä on vaihdettu ja kokeiltu. Monena vuonna, tämä mukaanlukien, olemme rakentaneet ja videoineet hienon ketjureaktion. 

Joskus projektikumppaneita on ollut vain yksi, tyypillisesti 3-5. Jossain postikorttiprojekteissa on tainnut olla yli 70 osallistujakoulua. Ainoat kulut näistä kaikista projekteistani ovat postikuluja, koska välillä on kiva lähettää jotain ihan oikeaa kumppanikouluihin, eikä vain jakaa kuvia internetissä.

eTwinning tarjoaa rekisteröidyille eTwinning-projekteille alustan nimeltä Twinspace. Projektin alustana voi olla myös mikä tahansa muukin verkkosivu. Itse olen toteuttanut joitain projektejani Peda.netin sivulla tai Bloggerissa. On myös mahdollista yhdistää erilaisia verkkosovelluksia, kunhan on valittu jokin alusta, johon linkit ja tiedostot kootaan. Oppilaat voivat ikätasoisesti kirjoittaa tekstejä, ottaa ja editoida kuvia tai videoita, etsiä tietoa internetistä, puhua Skype-puheluita jne. Erilaisia äänestyksiä tai yhteisten tiedostojen kirjoittamista on nykyään helppoa toteuttaa. Mahdollisuuksia on rajattomasti!

Jos taas tietotekniikan käyttö ei motivoi tai onnistu jostain syystä, voidaan projekti suunnitella tapahtumaan toisin. Oppilaat voivat piirtää, kirjoittaa käsin, harjoitella lauluja, kokeilla leivontareseptejä.  Tämä kaikki voidaan tehdä ilman tietotekniikkaa. Ajatus on kuitenkin se, että jossain vaiheessa oppilaiden tuotokset muutetaan sähköisiksi kuvaamalla, skannaamalla, videoimalla tai äänittämällä ja nämä jaetaan verkon yli projektin muiden osanottajien kanssa. Mutta tämä malli vaatii vain jonkun (vaikka koulunkäyntiavustajan), joka osaa käyttää tietotekniikkaa. Kansainvälisen yhteistyön ei tarvitse kaatua siihen, ettei usko osaavansa upottaa videoita nettisivulle. Aina löytyy joku, joka osaa!

Ihanteellista on, jos oppilaat ovat mukana projektin suunnittelussa mahdollisimman aikaisin. Olen usein päättänyt yhdessä lasten kanssa, mistä maasta etsimme kumppaneita. Oppilaat ovat tehneet itse työjakoa projektin aikana. Joku osaa puhua englantia hyvin, toinen on hyvä piirtäjä, kolmas osaa etsiä tietoa.

Minulle on kertynyt näiden yhdeksän vuoden aikana nelisenkymmentä eTwinning-projektia. Se on määränä huima ja epätavallinen. Mutta se kertoo kuitenkin siitä, miten innostunut minä olen tästä, miten motivoivana ja hyödyllisenä olen nähnyt projektit oppilaiden näkökulmasta ja miten niiden toteuttaminen on mahdollista osana luokanopettajan työtä.

Erityisen ajankohtaisen eTwinnigistä tekee tuleva OPS2016.  Tiina Sarisalmi Orivedeltä on tehnyt ja jakanut Slidesharessa CC-lisenssillä hienon esityksen aiheenaan Tieto- ja viestintätekniikka uudessa OPS:ssa ja tulevaisuuden koulussa.  

Ops 2016, TVT ja tulevaisuuden koulu from Tiina Sarisalmi

eTwinning-projekteihin liittyy aina tavalla tai toisella myös tvt. Mutta korostan sitä, että ihan opettajan valitsemassa laajuudessa. eTwinning tarjoaa kuitenkin luontevan mahdollisuuden käyttää tekniikkaa hyödyksi ja toteuttaa sitä kautta OPS:ia. Puhumattakaan OPS:n kansainvälisyyttä käsittelevistä kohdista! Tästä voit lukea lisää blogista GLOPS - Kansainvälisyys, globaalikasvatus ja OPS.

Tiina Sarisalmi on paitsi monipuolinen opettaja ja monen hankkeen vastuuhenkilö, myös yksi meistä Suomen eTwinning-lähettiläistä. Meitä on kymmenkunta sellaista opettajaa tai opettajataustaista henkilöä, joita voi kutsua Opetushallituksen kustannuksella koulullenne tai kuntaanne kertomaan eTwinnigistä. Tässä voitte olla yhteydessä suoraan meihin tai Opetushallituksessa Yrjö Hyötyniemeen tai Mia Sandvikiin, etunimi.sukunimi@oph.fi.

Me lähettiläät pidämme myös yhteistä blogia nimeltään Luokkahuoneena Eurooppa - Med Europa som klassrum. Sieltä löydät tekstejämme koulutuksista, omista projekteistamme tai eTwinningin yleisistä asioista. Opetushallitus ylläpitää myös Suomen eTwinningin Facebook-sivua.

Käy ihmeessä rekisteröitymässä!  Tervetuloa mukaan eTwinningiin!

Matematiikkaa(ko)?

Minuun oltiin tuossa syksyn loppupuolella yhteydessä matematiikkalehti Solmusta. En ole yhtään sen kummemmin matematiikkaan suuntautunut luokanopettaja, vaikka aikoinaan luinkin ne yläasteen laajemmat matikkakurssit (vai miten niitä silloin kutsuttiin?) ja lukiossa olin laajan matikan ryhmässä. Mutta kuten sen aikainen opettajani voi todistaa, en loistanut taidollani yhtään. Taustalla oli haluni opiskella lääkäriksi. Mutta sille alalle en sitten suuntautunut, vaan itselleni mielestäni paljon paremmin sopivalle kasvatustieteen saralle.

Minua oli kuitenkin suositeltu, kun lehden toimimuksessa etsittiin luokanopettajaa, jolla olisi jotain sanottavaa ohjelmointiopetuksesta.

Kuten olen tässäkin blogissa kirjoittanut, olen pistänyt noin vuoden ajan oppilaani ajoittain kokeilemaan erilaisia tarjolla olevia koodausivustoja. En osaa itse koodata, mutta jonkinlainen perustaju näistä asioista kuitenkin on. Kun olin kauan sitten lukiossa, oli meillä jotain atk-tunnin nimellä kulkevia opintoja, joissa kirjoitettiin käskyjä ja loppuun "run" ja sitten jokin täplä vilkkui. Tämän enempää en niistä muista.

Näillä erilaisilla koodauksen perustaitoja harjoittavilla sivuilla pääsee kokeilemaan ohjelmointia niin, että pitää miettiä mihin järjestykseen laittaa sopivia käskyjä, jotta haluttu toiminto tapahtuu. Usein pääsee myös kurkkaamaan, miltä tämä näyttää koodikielellä.  Tuollainen käskyjen valinta ja järjestäminen on mielestäni hyvin kehittävää ja onkin ollut kiehtovaa seurata, kun alakoulun oppilaat miettivät otsa kurtussa näitä asioita. Ilo onnistumisesta on varsinkin haastavimmissa tehtävissä käsin kosketeltavaa. Olen itsekin ihmetellyt iltapäivän hurahtamista, kun olen halunnut saada sovelluksen hahmot tekemään vielä jotain.

En ole kuitenkaan ihan varma, mikä pointti tässä koko koodaustohinassa on. Pitäisikö jo alakoulun puolella alkaa opetella ihan koodauskieltä? Vai riittääkö tulevan ops:n toteuttamiseen tällaisten netistä löytyvien sovellusten käyttäminen pelillisesti? Jos riittää, ei tämä osa uutta opetussuunnitelmaa ole mikään ongelma. Oppilaat kyllä osaavat käyttää tarjolla olevia ohjelmia, kunhan opettaja osaa ne heille osoittaa. Mutta jotenkin tuntuu kuitenkin tarpeelliselta pohtia tätä koodaamista ja/tai ohjelmoimista (onko se ihan sama asia?) vähän syvemmin. Luulisin, että osa oppilaista pitää näitä juttuja mukavana ajanvietteenä. Osa miettii tosissaan ja heidän aivonsa saavat hyvää yleisjumppaa. Ja eiköhän löydy niitäkin, jotka osaavat jo kuudellella luokalla koodata jotain mullistavaa. Toivottavasti tälläisille tapauksille löytyy mielekästä tekemistä!

Ai niin, se matematiikkalehti Solmu. Kirjoitin pienen jutun ja se on nyt julkaistu heidän uusimmassa numerossaan. Tästä pääset lukemaan sen! Aikamoisessa seurassa tekstini siellä on, kaikenlaisten lukiouudistusten joukossa...

Koodaamisesta, osa 2. Scratch!

Maanantaina koulumme viides- ja kuudesluokkalaiset kokeilivat koodaamista sovelluksella nimeltä Scratch. Olin napannut idean tähän juuri ennen kuutosten tvt-tunnin alkua Facebookista, kun aivot löivät tyhjää miettiessäni tunnin sisältöä. Olin kyllä kokeillut tätä joskus viime vuonna, mutta unohtanut sitten.

Ennätin kokeilla ihan lyhyesti sovellusta välitunnilla ja sainkin kissan siirtymään ruudun toiseen reunaan. Itselleni tyypillisesti uskaltauduin silti ottamaan sovelluksen käyttöön heti oppilaiden kanssa. He kuitenkin omaksuvat tällaisia asioita meitä aikuisia helpommin ja nopeammin. Enkä ollut väärässä, yrityksen ja erehdyksen kautta molemmat luokat tekivät hienoa koodiketjuja ja saivat valitsemansa hahmot tekemään mitä halusivat.

Erityisesti tytöt jaksoivat kokeilla ja yrittää kärsivällisesti. Toki myös moni pojista. Joillakin loppui yritteliäisyys pian ja he keskittyivät leikkimään sovelluksen äänillä. Mutta sen verran vaikuttavasti osa oppilaista osasi miettiä käskyketjuja, että voisin hyvin kuvitella heidän pystyvän koodaamaan monimutkaisiakin juttuja, jos he saisivat enemmän aikaa. Jotkut ilmoittivatkin tunnin päättyessä jatkavansa kotona. 

Tässä on vielä alla minun kahdessa välitunnissa tekemäni esitys. Valitsin siis taustan, lisäsin tuon koiran alunperin mukana olleen kissan kaveriksi ja sain ne liikkumaan ja ääntelemään haluamallani tavalla. Ei vielä mitään kovin hienoa, mutta olen silti tyytyväinen. Koukuttava juttu! Klikkaa vihreää lippua, niin esitys käynnistyy!

Löysin muuten äsken Avoinoppikirja.fi -sivustolta Matti Nelimarkan, Noora Vainion ja Nyyti Kinnusen julkaiseman oppaan ohjelmoinnin alkeista alakoululaisille ja heidän opettajilleen.  Opas on julkaistu avoimella CC-BY-SA-lisenssillä. 
Kiitos tekijöille! Opas on julkaistu pdf-muodossa ja ladattavissa sivulta. 
Alan olla hyvin innossani tästä(kin). Koodaamista ei tarvitse pelätä! Tämä on hauskaa ja motivoivaa ja sopivia sovelluksia löytyy ilmaiseksi netistä! 

Koodaamisesta

Hämmästyin, kun huomasin, etten ole kirjoittanut tähän blogiin sitten syyskuun. Tässä näkyy se, että kirjoitan monia blogeja. Tämä "emoblogi" jää näköjään ajoittain heitteille. No, nyt on taas vähän yleisempää asiaa, joten istahdin koneen ääreen.

Tällä kertaa pohdin koodaamista koulumaailmassa. Tähän minut innoitti aamulla Facebookiin linkitetty Helsingin Sanomissa julkaistu Jussi Sippolan kirjoitus "Näillä vinkeillä pääset alkuun koodin opettelussa".

OPS 2016 -luonnoksessa puhutaan koodaamisesta koulussa paljon. Tämä herättää monessa opettajassa hämmennystä ja onkin hienoa, että julkisuudessa on alkanut näkyä Jussi Sippolan tekstin kaltaisia, käytännönläheisiä kirjoituksia aiheesta.

Opetus vuosiluokilla 1-2 -kohdasta OPS 2016 -luonnoksessa löytyy tämä:

"Käytännön taidot ja oma tuottaminen: Koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluiden käyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita. Samoin harjoitellaan näppäintaitoja sekä muita tekstin tuottamisen ja käsittelyn perustaitoja. Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista."

Opetus vuosiluokilla 3-6 -luonnoksessa puolestaan kirjoitetaan näin:

"Ohjelmointia kokeillessaan oppilaat saavat kokemuksia siitä, miten teknologian toiminta riippuu ihmisen tekemistä ratkaisuista."

Kun haen hakukoneella määritelmää sanalle koodaus, saan vastauksen, että koodaus voi viitata eri asioihin: algoritmi, koodaus-dekoodaus -järjestelmä tai ohjelmointi. 

Algoritmi on yksityiskohtainen kuvaus tai ohje siitä, miten tehtävä tai prosessi suoritetaan; jota seuraamalla voidaan ratkaista tietty ongelma.  Algoritmi on alunperin matemaattinen käsite. Alakoulussa opetettavat menetelmät kuten jakokulmassa laskeminen ja allekkainkertominen ovat algoritmeja. Nykyisin algoritmin käsite liitetään kuitenkin erityisesti tietotekniikkaan. 

Koodausjärjestelmä on minulle oudompi käsite. Siis tietenkin ihan järkeenkäypää, järjestelmä, jolla koodataan. Mutta mitä se koulussa tarkoittaa? Google-haku sanalla ei tuonut lisävalaistumista. Selityksiä otetaan vastaan!

Ohjelmointi tarkoittaa tietokoneelle tai vastaavalle laitteitteelle jollain tavalla annettavia toimintaohjeita. Tietokoneille ohjeet on annettava konekielellä, jotta laite ymmärtää. Jokainen opettaja taitaa tunnistaa tilanteen, jolloin annetut ohjeet eivät tehoa oppilaisiin ja tuntuu, että puhuu latinaa seinille. Ehkä tämän ohjelmoinnin kanssa on vähän sama tunne...

No mitenkäs tämä kaikki sitten näkyy koulussa?

Uusi Ops:han tulee toki voimaan vasta sitten 2016. Mutta eihän mikään estä ja on ehkä suorastaan järkevää alkaa opetella näitä asioita jo nyt.

Yksi Jussi Sippolan mainitsemista koodaamisen harjoitteluun sopiva sivu on Koodaustunti.fi . Sitä minä olen jo käyttänyt tai tarkemmin sanottuna antanut oppilaitteni käyttää. Olen kirjoittanut siitä luokkakohtaisessa blogissani jo jo viime keväänä. Silloin siinä oli vielä hassuja alkuvaikeuksia, eli ohjeet tulivat milloin milläkin kielellä. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan oli ihan hauskaa. Nyt tällaisia ongelmia ei varmaankaan enää ole. Mutta Koodaustunti on siis kokeiltu ja hyväksi todettu. 

Codeacademyä en ole kokeillut. Se vaatii rekisteröitymisen, mutta sen myötä ei tarvitse aloittaa joka kerta alusta. Ehdottomasti aion kokeilla tätä. 

Kolmas Sippolan artikkelissa mainittu sivusto on Lightbot. Myös tämä on minulle vielä tuntematon. Kokeilen ja kerron sitten, mitä pidin. 

Edison - uusi oppimisalusta

 Olen hyvin innostunut! Eilinen päivä, torstai, kului Kirkkonummella (jonne on täältä Mäntsälästä hulppea sadan kilometrin ajomatka!) Edison-oppimisalustan pääkäyttäjäkoulutuksessa.

 

Meitä oli paikalla kaksi edustajaa kustakin kymmenestä Kuuma-kunnasta ja lisäksi edustus muistakin Edison-perheeseen liittyneistä kunnista. Muistaakseni Kaarinasta, Liedosta, Lohjalta ja Vaasasta. Yhteensä kuntia tai kaupunkeja on mukana jo neljätoista. Ja lisää saa tulla!

 



kuva: Harri Luttinen

 

KuumaTVT -hankkeessa on jo kolmen vuoden ajan tehty töitä uudenlaisen alustan luomiseksi. On suunniteltu omaa, tutkittu tarjolla olevia valmiita alustoja ja palattu taas oman alustan luomiseen. Ja nyt Edisoniksi nimetty alusta on viittä vaille valmis. Se otetaan käyttöön ensimmäisissä kunnissa ihan lähiaikoina. Kotisivut valmistuvat pian!

 

Mikko Sivunen esitteli Edisonin osajärjestelmiä ja mikä taho on vastuussa mistäkin asiasta.

 

 

Edison tarjoaa opettajalle alustan, jonne vaikkapa aamulla kirjaudutaan yhdellä salasanalla ja jossa muut käytössä olevat järjestelmät ovat sen jälkeen valmiiksi "auki". Sinne voi myös helposti linkittää itsellään käytössä olevia sivuja ja sovelluksia. Käytössäni nyt olevassa "teppo testin" sivulla on jo linkki Ohkolan koulun sivuille. Kunpa saisin varsinaiset tunnukset pian, polttelee jo päästä kunnolla kokeilemaan!

 

 

Edisonissa voi myös helposti luoda kursseja ja oppitunteja, joihin voi tuoda linkkejä tai videioita ja antaa tehtäviä. Oppilaat voivat sen jälkeen tehdä annetut tehtävät ja palauttaa tuotokset Edisonin kautta. Kaikki mukana olevien kuntien oppilaat saavat siis omat tunnuksensa Edisoniin ja sitä kautta myös oman sivun, jonne voi kerätä omia linkkejään tai tuotoksiaan.

 

Keijo Sipilä Kaarinasta kertoi Edisonin tablettiversiosta. Sovellus toimii hyvin myös siellä! Olin koulutuksen aikana muuten yhtä aikaa kirjautuneena kannettavalla ja iPadilla. Onnistui sekin.

 kuva: Antti Sankala

 
Tiera on mukana vahvasti. Toimialapäällikkö Vesa Linnanmäki oli mukana koulutuspäivässä. Vuorenmaan Elisa kuuntelee mietteliäänä.

Keskustelu oli vilkasta. Edison on luotu hyvin käyttäjäystävälliseksi. Meiltä paikalla olevilta otettiin myös heti muistiin ehdottamamme muutokset. Minulle tuli tunne, että tämä on todella meille käyttäjille tehty juttu! Kokeilimme erilaisten kurssien ja oppituntien luomista ja niiden jakamista toinen toisillemme. Vieressäni istunut matematiikan opettaja jakoi minulle matematiikan verrannollisuuteen tekemänsä kurssin ja minä vastaavasti hänelle ekaluokkalaisille tekemäni "Opetellaan aakkosia" -kokonaisuuden. Sitten naurettiin, kuinka erilaisia olemme! Hyvä niin!

 

Harvoin olen ollut näin pitkässä koulutuspäivässä, jossa kaikki istuvat kiinnostuneita aivan loppuun saakka. Kokonaisvaikutelma oli erittäin positiivinen. Kunhan tämä vain tässä ihan lähiaikoina saadaan Mäntsälässä käyttöön, ryhdyn kokeilemaan tätä heti oppilaitteni kanssa! Lisää blogikirjoituksia tästä aiheesta on siis luvassa!

BYOD

Jatkan tässä BYOD (Bring Your Own Device eli Tuo oma laitteesi) -keskustelun pohtimista. Kirjoitin juuri kuudennen luokan tämän viikon tvt-tunnista, jolla sivuttiin aihetta.

 

Lapsiasianvaltuutettu otti juuri Helsingin Sanomien haastattelussa kannan, että "omia laitteita ei pitäisi tuoda kouluun". Tämä herätti aikamoisen keskusteluryöpyn sosiaalisessa mediassa. Tuodaanhan kouluun omat urheiluvälineet, oppilaat pyöräilevät kouluun eri hintaisilla polkupyörillä, vaatteita on kalliita ja edullisia jne. Onko siis järkeä kieltää omien laitteiden hyötykäyttö kaikilta vain sen vuoksi, että jollain oppilailla ei ole sellaisia.

Koulut kamppailevat jatkuvasti sen kanssa, että rajalliset rahavarat pitäisi jakaa monelle tarvitsevalle alueelle. Tietotekniikan hankinnat ovat suuria ja kalliita ja laitekanta vanhenee aina nopeasti. Valtaosa perheistä sen sijaan hankkii ainakin parin-kolmen vuoden välein uusia puhelimia tai padeja, ja älylaitteet ovat jo alakoulun nuorimpien käytössä.

 

Tämä kehityskulku on ollut nopeaa. Oma, nyt 22-vuotias esikoiseni sai aikoinaan kolmannella luokalla halvan peruskännykän ja senkin vain sen vuoksi, että hän alkoi kulkea itse suoraan koulusta linja-autolla soittotunnille. Kaksi vuotta nuorempi siskonsa sai sitten omansa muistaakseni jo toisella luokalla. Molemmilla oli vanhemmilla perityt peruspuhelimet. Silloin tunsin oloni vähän noloksi ja tunsin tarvetta selitellä tuttaville lastemme aikaista kännykän käyttöönottoikää.

 

Sen sijaan nyt 13- ja 14-vuotiaat poikamme aloittivat peruskoulun uusi kännykkä taskussa. Ja se tuntui silloin aivan luontevalta. Oli huojentavaa voida soittaa lapsensa puhelimeen ja varmistaa, että hän on oikeassa paikassa tekemässä sovittuja juttuja. Oma ajattelu oli muuttunut muutamassa vuodessa.

 

Ja näinhän useimmat muutkin vanhemmat ajattelevat.

 

Toisaalta ymmärrän täysin niitäkin, jotka ajattelevat, ettei alakoululainen tarvitse omaa puhelinta ainakaan ensimmäisinä kouluvuosina tai että riittää, kun sisarussarjan vanhimmalla alakoululaisella on puhelin repussaan.

 

Meillä kotonakin on pitäydytty siinä, että jos lapsemme hukkaa tai huolimattomuuttaan hajottaa puhelimensa, ei heti rynnätä kauppaan ostamaan uutta älypuhelinta, vaan sitten käytetään jonkin aikaa jotain perheen varastoon päätynyttä vanhaa puhelinta.

 

Mutta pakkohan on todeta, että useimmilla alakoululaisillakin on mukanaan älypuhelin ja monella myös joku pad. Jos koulun laitteet eivät riitä, onko sitten mitään huonoa siinä, että oppilas käyttää omaa laitettaan vaikka tiedonhankintaan?

 

Kuudesluokkalaisista jokainen pääsi tällä viikolla pelaamaan omaa Saarella-peliään, kun yksi pojista pelasi omalla padillaan. Tilanne oli täysin luonteva ja muut oppilaat olivat korkeintaan kiinnostuneita hänen laitteestaan. Eikä kenenkään tarvinnut istua parin kanssa pelaamassa.

 

Meidän koulullamme ei ole vielä langatonta verkkoa. En siinä tunnin alkusähellyksessä edes tajunnut ehdottaa, että jakaisin työkännykkäni verkon tämän oppilaan kanssa. Langaton verkko olisi todella tärkeä saada, kun ryhdytään käyttämään liikuteltavia laitteita, ovat ne sitten koulun tai oppilaiden. Kännykän verkko ei ole välttämättä kovin hyvä maaseudulla. Usein tuntuu, että olemme katveessa.

 

Edu.fi -sivulla pohdittiin tätä positiivisessa hengessä jo vuosi sitten.

 

"BYOD-strategian keskeiseksi eduksi on osoittautunut nimenomaan se, että infrastruktuurin omistajan tarvitsee investoida vain verkon ja palveluiden kehittämiseen, jolloin ne on varaa tehdä kunnolla, ja käyttäjät puolestaan investoivat omien mieltymystensä mukaisiin päätelaitteisiin, jolloin ne pysyvät vähintään yleisen hinta/laatu-kehityksen tasolla."

 

Olen ollut vielä itse arka kysymään huoltajilta mitä he ajattelevat tästä. Ehkä turhaan, vastaanotto voisi olla hyvinkin innokas ja hyväksyvä. Tässä onkin nyt sitten haastetta minulle!