Uuden kynnyksellä

Tämä on ollut hieman mystinen kouluvuosi. Perustyö on ollut hyvällä tavalla samanlaista kuin ennenkin, mutta jotkin jutut, kuten blogikirjoittelu, ovatkin sitten jääneet vähemmälle. Olen ihmetellyt asiaa itsekseni, mutta päättänyt olla ottamatta siitä stressiä. Kyllä sitä tekstiä taas pukkaa, kun on jotain sanottavaa ja vireystaso kohdallaan.

Vaihdan uuden lukuvuoden alkaessa koulua oltuani 14 vuotta samassa työpaikassa. Koen erittäin ristiriitaisia tunteita juuri nyt. Olen viihtynyt nykyisellä koulullani erittäin hyvin ja työporukasta on muodostunut tiivis ystäväjoukko, ainakin minä koen näin. Hyvän ja lämpimän ilmapiirin aistivat ja siitä mainitsevat miltei kaikki vierailijat. Mikä siis sai minut hakeutumaan pois?

Valmistuin luokanopettajaksi vuonna 1996 oltuani jo vuoden sijaisena. Kahta äitiyslomaa ja yhtä vuorotteluvapaavuotta lukuunottamatta olen ollut työssä siitä saakka. Ja nyt siis miltei 15 vuotta samassa paikassa. Kaikki kolme kouluani ovat olleet vanhoja kyläkouluja ja nyt menen upouusiin tiloihin. Se on tietysti yksi suuri muutos. Eniten tähän on kuitenkin vaikuttanut se, että haluan kehittyä opettajana koko ajan. Tuntuu, että olen ammentanut nyt niin paljon hyvää, mitä nykyinen ympäristö voi tarjota. On siis aika haastaa itseni uudessa paikassa.

On hyvä joutua tarkistamaan omia mielipiteitään ja käytänteitään ja myös saada ympärilleen paljon aiempaa suurempi työyhteisö. Paljon muita opettajia, joiden kanssa tehdä erilaista yhteistyötä. Olen ollut erittäin hienossa tilanteessa nämä viime vuodet, kun minua on ympäröinyt päättäväisesti koulun parasta ajatteleva opettajakunta, muusta henkilökunnasta puhumattakaan. Yhteistyö on ollut yleensä helppoa ja palkitsevaa.

Nyt uuden yhtenäiskoulun syntyessä meiltä kaikilta vaaditaan paljon. Tulee olemaan mielenkiintoista havainnoida omia reaktioitani eri tilanteissa. Mahdanko olla kovinkin ujo kymmenien opettajien opettajanhuoneessa? Miten ihmeessä opin edes murto-osan oppilaiden nimistä? Miten tuleva luokkani ottaa minut vastaan? Kuinka selviydyn digitutorin pestistä? Muistanko ottaa avainlätkän aina mukaan? Tähän saakka olen pärjännyt ihan tavallisilla avaimilla...

En ole vuosikausiin ollut ensimmäisen luokan opettaja, joten minulle tulleet oppilaat ovat aina olleet ainakin jossain määrin tuttuja välitunneilta tai koulun yhteisistä tilaisuuksista. Vaikka nyt on tulossa neljäs luokka opetettavaksi, en tällä kertaa tiedä heistä vielä mitään muuta kuin lukumäärän ja luokka-asteen. Pidän toki vielä siirtopalaverin heidän nykyisen opettajansa kanssa, mutta on tämä joka tapauksessa hyvin erilaista kuin vuosiin.

Aikamoinen hyrskynmyrsky päässä...

Suvivirsi ja muuta videointia

Kevään viimeinen kouluviikko etenee kovaa vauhtia. Allekirjoitin jo todistukset, joten voiton puolella ollaan!

Harjoittelimme kakkosluokkalaisten kanssa virsiä perjantaista kevätkirkko varten. Naapuriluokan opettaja keksi siinä kesken kaiken, että olisipa mukavaa, jos olisimme tajunneet videoida Suvivirren ja laittaa sen sitten koulun nettisivulle vanhemmille näkyviin. Mietin hetken. Koulun videokamera oli käytössä muualla. Kaivoin iPhone'eni käsilaukusta ja annoin sen toisen opettajan käteen. Oppilaat kuoroasetukseen. Tuli tehtyä alkeellinen virhe, kuvasimme ikkunan edessä, joten tausta on kirkkaan valkoinen ja oppilaiden kasvot vähän varjossa. Mutta ei se mitään!

Minä istuin pianon taakse, toinen opettaja kuvasi ja oppilaat lauluivat. Äänityskin hoidettiin ihan vain sillä puhelimella. Videon laatu on vähintäänkin hyvä. Latasin sen saman tien puhelimesta tietokoneelle, saman tien Youtubeen ja sitten upotuskoodilla koulun Pedanet-sivulle (teksti-moduuliin). Idean saamisesta meni noin 20 minuuttia siihen, kun video oli jo esillä.

Ja tässä se on teidänkin katsottavaksenne:

 

 

Olen jo pitkään ihaillut lahtelaisella Renkomäen koululla tehtyjä videoita. Heillä on Youtubessa oma kanava. Meillä Ohkolassa on tehty jo pitkään oppilaiden käsikirjoittamia videoita, mutta emme me ole edes ajatelleet niiden julkaisua missään koulun ulkopuolella. Nyt on alkanut tuntua siltä, että oppilaiden työ saa ansaitsemaansa arvostusta, jos se pääsee laajempaan jakeluun. Tulevana lukuvuonna teemme varmasti paljon videoita ja animaatioita.

 

Olen julkaissut jonkin verran meilläkin tehtyjä videoita joko Vimeossa tai Youtubessa. Tein tänään Youtubeen oman profiilin koulullemme ja alan tästä lähin julkaista koulun juttuja siellä, en enää oman profiilini kautta. Jotkut opettajat kyllä pitävät Vimeota parempana. Ilmainen versio on vähän hidas, joutuu odottamaan videon ilmestymistä julkisuuteen noin tunnin. Muuten se on kyllä hyvä.

 

KuumaTVT-hankeeseen liittyen osallistuin oppituntien jälkeen Googlen Hangout'iin, jossa suunnittelimme tulevan lukuvuoden tavoitteita. Minun tehtävänäni yhdessä toisen opettajan kanssa on organisoida videoiden käyttöä opettajien täydennyskoulutuksessa ja opetuksessa. Tarkoitus on houkutella suuri joukko opettajia tekemään pieniä videoita Dream Broker'illa ja jakamaan niitä sitten muille Kuuma-kuntien opettajille. Tein jo itse yhden videon, vähän harjoitusmielessä. Selitän siinä, miten Tux Paint -piirustusohjelma toimii. Ei videon nauhoittamista pidä ottaa liian vakavasti! Joskus voi suunnitella hirveästi ja käyttää editoimiseen paljon aikaa, mutta usein saa ihan kelvollista jälkeä, kun antaa palaa sen kummemmin miettimättä! Minäkin änkytin välillä ja menin lopussa sekaisin, mutta julkaisin sen silti. En ole ihan varma, voinko jakaa sen täällä. Kaiketi, mutta varmistan asian huomenna!

Tässä on nyt linkki siihen eilen tekemääni videoon KuumaTVT -hankkeen DreamBroker- sivuilla. Onko teistä lukijoista jollain kokemusta DreamBroker'ista? Tai jollain muulla välineellä tehdyistä pienistä videoista, joilla yritetään opettaa jokin juttu? Kommentoikaa!

   

Kevätjuhlaa ja muuta mukavaa

Tänä iltana oli koulullamme kevätjuhlat. Aamulla oli siis kenraaliharjoituksen aika. Sekä viimeiset harjoitukset että varsinainen juhla onnistuivat hienosti. Minä säestin kuoron laulut. Hyvin lauloivat. Yksi esityskappaleista oli eTwinning-projekti Schoolovision2013 -kisan kilpailulaulu "Jos lapset päättää vois". Salia koristivat Garden full of spring flowers -projektin kukat, 35 maasta meille lähetetyt. Aivan mahtavaa, tietotekniikan mahdollistamaa kansainvälisyyttä!

Lounaan jälkeen oli tämän kevään viimeisen Skype-puhelun aika, siis ranskalaisten ystäviemme kanssa. He lauloivat meille tekemänsä laulun, me lauloimme "Jos lapset päättää vois". Tulipa vielä yksi harjoituskerta ennen illan juhlaa. Kaikki lapset kävivät vielä pikaisesti kameran edessä sanomassa "bye,bye" ja lopussa vielä kumpikin luokka heilutti toisilleen hyvän kesän toivotuksia. Olivat muuten ranskalaiset aika kateellisia, kun kuulivat, että meillä alkaa kesäloma ihan pian. Heillä vasta heinäkuun alussa. Tosin kouluun paluukin tapahtuu meillä aikaisemmin.

Pari kuudesluokkalaista tuli taas editoimaan elokuvaansa ja he saivat sen nyt valmiiksi. Täytyy huomenna tallentaa se heille elokuvaksi, nyt se on vasta projektina elokuvatyökalussa.

Tokaluokkalaiset olivat myös koneilla tänään ja kokeilivat Sumdog'ia. Vaikuttivat innostuneilta, kun käväisin hakemassa luokkaan unohtuneen kirjan. Luen kolmosille ääneen kirjaa nimeltä "Legenda maailman tuhmimmasta pojasta". Uppoaa poikavaltaiseen luokkaan, kuuntelevat hiiskumatta, välillä naurahtavat.

Saa nähdä, miten aktiivinen olen tämän blogin kirjoittamisessa kesän aikana. En ota asiasta stressiä, mutta saatan hyvinkin kirjoitella, jos löydän jotain kiinnostavaa ajatellen ensi lukuvuotta.

Kevätjuhlasta vielä. Pianon lamppu oli unohtunut, joten me pianoa vuorotellen soittaneet valaisimme nuotteja puhelimen taskulampulla. Hätä keinot keksii.