tiistai 4. elokuuta 2015

Toinen päivä koodaamista! Vau!

Toinen päivä Helsingissä Innokas! -verkoston koodauskurssilla takana. Ihan mahtavaa!

Oli mukavaa ajella Helsinkiin. Minulta ei Mäntsälästä kulunut matkaan aikaa kuin puoli tuntia, moottoritietä käytännössä koko matka. Tiesin tosin vaihtavani illalla autoa, joten oli vähän haikeaakin. Vanha auto on palvellut monta vuotta.

Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava. 

Kati kärräsi aamulla luokkaa mystisiä laatikoita. Vetäjät katosivat myös käytävälle teippailemaan. Hmm?


Päivän aluksi teimme ryhmittäin spagettihaasteen. Mahdollisimman korkea rakennelma 20 spagetilla, metrillä teippiä ja lankaa niin, että korkeimmassa kohdassa on vaahtokarkki. 15 minuuttia aikaa. Me onnistuimme ihan hyvin, vaikkei suunnitelma toteutunutkaan viimeisen tason romahdettua h-hetkellä.


Meille näytettiin diagrammi tällaisen haasteen tuloksista eri kohderyhmille. Päiväkoti-ikäiset olivat pärjänneet paremmin kuin monet aikuiset!


Puhuimme luovasta ongelmanratkaisusta. 
 

Niinpä, täytyy olla herkkä kysymään, jos jokin asia voisi olla toisinkin.



Oikea ilmapiiri, asenne, kyvyt ja taidot ovat luovan ongelmanratkaisun edellytyksiä. Pidän kovasti tällaisesta ajattelumallista. Toivottavasti osaan ylläpitää sitä opetuksessani.



Seuraavaksi jakaannuimme kahteen joukkoon. Minä jäin ohjelmoimaan Lego-robotteja lounasta edeltäväksi ajaksi. Jokainen työpari sai läppärin ja robotin. Aiemmin Lego-robotteja ohjelmoineet lähtivät tekemään yhdessä vaativampia juttuja, minä aloittelijana jäin luokkaan monen muun kanssa.





Minna esitteli robotin osat perusteellisesti.



Läppärille oli asennettu valmiiksi tarvittava sovellus. Ja siitä se sitten lähti! Laitoimme erilaisia komentoja pötköön ja siirsimme ne piuhalla robottiin.



Sitten menimme käytävälle kokeilemaan. Suoran viivan kulkeminen oli vielä helppoa. Olimme mitanneet kuinka pitkän matkan robotti kulkee yhdellä renkaanpyörähdyksellä ja laskimme sitten tarvittavien kierrosten määrän. Parini Jenni tarkkailee tilannetta.



Koko porukka kokoontui katsomaan pidemmälle ehtineiden robottia.



Kati selittää viivan seuraamisen periaatteita.



Meille näytettiin myös sivu, jolta löytyy apua vaikka minkälaisiin ongelmiin.



Ennätimme Jennin kanssa ohjelmoida robotin kulkemaan kolmion sivuja pitkin, kulkemaan L-kirjaimen muotoisessa labyrintissa, seuraamaan jalkaani sekä vaeltamaan luokassa pysähtyen aina ennen estettä.

Lounas syötiin taas ilmatieteen laitoksella. Siellä aulassa oli komea taideteos.



Ruoan jälkeen aamupäivän ryhmät vaihtoivat paikkaa ja minä päädyin harjoittelemaan Scratchia. 



Arto neuvoi osoitteen, josta löytyy hurjasti materiaalia Scratchin opetteluun.



Onnistuin tekemään kaksi peliä. Koska olin jo aiemmin rekisteröitynyt Scratchin käyttäjäksi, pystyin tallentamaan ja jakamaan pelini ja sitä kautta myös hakemaan niille upotuskoodin tänne blogiin.
 
Ensimmäinen peli on nimeltään Sukeltaja pulassa. Tarkoitus on yrittää napata kala, mutta välttyä mustekalan kosketukselta. (Toivottavasti peli näkyy älylaitteillakin! Jos tuossa on vain valkoista, käy kurkkaamassa blogia tietokoneella!)



Tässä varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Toinen on nimeltään "Saatko pallon maaliin?" Sen kehittely jäi iltapäivällä vähän kesken, koska siinä ei ole vielä mitään loppuhuipennusta, jos pääsee maaliin. Alussa on 10 pistettä. Pallo pitää saada kuljetettua nuolinäppäimillä maaliin ilman, että koskettaa punaista reunaa. Kosketuksesta menettää aina yhden pisteen. Pisteiden pudottua nollaan, peli päättyy. Mutta en tosiaan ennättänyt kehittää mitään vau-efektiä siihen tilanteeseen, että pääsee maaliin saakka.



Ja tässäkin varmuuden vuoksi myös linkki peliin!

Mutta on aika mainiota, että hyvin minimaalisella kokemuksella saa parissa tunnissa tehtyä tällaisia juttuja! Olen aiemmin vain koodannut kissan astumaan eteenpäin ja sanomaan "miau". Tämä pelillisyys oli minulle ihan uutta. En malta odottaa, että pääsen pistämään viitoskutoseni ohjelmoimaan pelejä!

Ja juu, ostin illalla auton! Tällä kelpaa ajella huomenna Helsinkiin viimeiseen kurssipäivään!












maanantai 3. elokuuta 2015

Ensimmäinen kurssipäivä koodaamista takana

Ajoin aamulla Helsinkiin Tietojenkäsittelytieteen laitokselle Exactum-rakennukseen. Aika hienolta kuulostavia nimiä ja kyllä rakennuksetkin olivat komeita. Varmaankin innostava paikka opiskella!

Kouluttajamme Minna Kukkonen, Kati Sormunen ja Arto Vihavainen Innokas! -verkostosta odottivat meitä noin kolmeakymmentä koulutettavaa puoli yhdeksän aikoihin. Ja sitten aloitettiin.





Esittäydyimme lyhyesti. Koodaamisen suhteen taustamme vaihtelivat melkoisista asiantuntijoista aivan aloittelijoihin. Hyvä niin, tämähän on tilanne koulumaailmassa yleisemminkin. Ala- ja yläkoulun opettajia oli molempia ja myös erityisopettajia. Osallistujia oli myös hyvin eri puolilta Suomea. Osa ajaa yöksi kotiin, osa viettää lomansa viimeisiä päiviä Helsingissä.

Aluksi käytiin läpi tulevaa opetussuunnitelmaa ja ohjelmoinnin didaktiikkaa. Oli hyvä kuulla taas se, että ohjelmointi on hyvin laaja-alaista, ei pelkästään tietokoneen ääressä tehtäviä koodauksia. Esimerkiksi leipomisessa tai vaikka käsitöissä seurataan ohjeita ja tehdään juttuja tietyssä järjestyksessä. Ajattelua ja toimintamalleja kehitetään!





Puhuimme myös eheyttämisestä ja kokonaisopetuksesta. Ohjelmointi ei ole oma oppiaineensa, vaan osa eri oppiaineiden opintoja. Tämä on haastavaa erityisesti yläkoulussa.


Mieleeni jäi ainakin se, että oppilaille on hyvä muistuttaa, että ihmiset kirjoittavat koodit eli teknologia riippuu ihmisen päätöksistä. Entä etiikka? On tärkeää miettiä, mitä ohjelmointi tuo tullessaan. Menevätkö työpaikat? Vai muuttuvatko ne?


Taukojumpan jälkeen teimme parityön, jossa väliimme asetettiin näköeste ja sitten toinen yritti saada toisen piirtämään kuvan pelkästään yksinkertaisilla ohjeilla, kuten "piirrä keskelle paperia ympyrä, jonka säde on noin 1 cm".


Tämä oli vaikea kuva, en onnistunut piirtämisessä alkuunkaan.


Lounaan söimme ilmatieteen laitoksella naapurirakennuksessa. Kuten usein tällaisilla kursseilla, keskustelu aterian aikana oli helmeilevää ja kiinnostavaa. Kiitos hyvästä ruokaseurasta, kuten meidän koulullamme sanotaan ruoan jälkeen.

Jatkoimme sitten tekemällä Googleen yksinkertaisen kyselyn. En ollut koskaan aiemmin kokeillut tätä. Hienoa olla kurssilla, jossa oikeasti oppii jotain!

Ehkäpä teen jonkin kyselyn oppilaille heidän kesälomastaan heti ensi viikolla!

Seuraavaksi siirryimme minulle uppo-outoon maailmaan, eli koodikieleen. Käytimme Pythonia. Meidät ohjattiin osoitteeseen https://trinket.io/python/ ja toiselle sivulle avasimme ohjeet. Aluksi piti saada sellainen nuoli liikkumaan oikealle, sitten kääntymään, seuraavaksi piti keksiä, miten se kääntyy taas jne. Aina välissä kokeiltiin, miltä tulos näyttää.

Minun viereeni löysi tiensä joku alan opiskelija, joka kulki käytävällä ja kuuli puhuttavan tutuista asioista. Hän innostui suuresti ja selitti minulle vaikka mitä lisää. Osa ohjeista meni korkealta ja kovaa yli ymmärrykseni, mutta yllättävän paljon tajusin. Luokanopettajille muuten lohdutukseksi, että tämä on yläkoulukamaa. Tosin aion ihan ehdottomasti esitellä tämän viitoskuutosilleni.


Sain muuten tuollaisen klöntin kiertämään ympyrää! Aika pienestä sitä ilostuu!


Pythonin alkeita from Sari Auramo on Vimeo.

 (Tuossa yllä oli ensin suoraan Bloggerissa siihen upottamani video, joka ei kuitenkaan näkynyt lukijoiden tableteilla tai älypuhelimilla. Koetan toimiiko tämä Vimeoon ladattu ja sieltä upotuskoodilla tuotu video paremmin.)
 
Tämä alan opiskelija, olisiko ollut Matti, avasi myös oman koneensa ja näytti tekemiään koodeja. Juupa, jotain ymmärsin, mutta aika haastavaa oli näin ensimmäiselle koodauskerralleni. Oli kuitenkin hienoa nähdä nuoren miehen innostus ja halu selittää hänelle läheistä asiaa.


Lähetin vielä itselleni linkit tuotoksiini ja lähdin kotiin. Ja jatkan nyt kotona ähräämistä.