Oli mukavaa ajella Helsinkiin. Minulta ei Mäntsälästä kulunut matkaan aikaa kuin puoli tuntia, moottoritietä käytännössä koko matka. Tiesin tosin vaihtavani illalla autoa, joten oli vähän haikeaakin. Vanha auto on palvellut monta vuotta.
Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava.
Porukka oli eilisen jäljeltä jo tuttua, joten olo oli saapuessani paikalle mukavan rento ja odottava.
Kati kärräsi aamulla luokkaa mystisiä laatikoita. Vetäjät katosivat myös käytävälle teippailemaan. Hmm?
Päivän aluksi teimme ryhmittäin spagettihaasteen. Mahdollisimman korkea rakennelma 20 spagetilla, metrillä teippiä ja lankaa niin, että korkeimmassa kohdassa on vaahtokarkki. 15 minuuttia aikaa. Me onnistuimme ihan hyvin, vaikkei suunnitelma toteutunutkaan viimeisen tason romahdettua h-hetkellä.
Meille näytettiin diagrammi tällaisen haasteen tuloksista eri kohderyhmille. Päiväkoti-ikäiset olivat pärjänneet paremmin kuin monet aikuiset!
Puhuimme luovasta ongelmanratkaisusta.
Niinpä, täytyy olla herkkä kysymään, jos jokin asia voisi olla toisinkin.
Oikea ilmapiiri, asenne, kyvyt ja taidot ovat luovan ongelmanratkaisun edellytyksiä. Pidän kovasti tällaisesta ajattelumallista. Toivottavasti osaan ylläpitää sitä opetuksessani.
Seuraavaksi jakaannuimme kahteen joukkoon. Minä jäin ohjelmoimaan Lego-robotteja lounasta edeltäväksi ajaksi. Jokainen työpari sai läppärin ja robotin. Aiemmin Lego-robotteja ohjelmoineet lähtivät tekemään yhdessä vaativampia juttuja, minä aloittelijana jäin luokkaan monen muun kanssa.
Minna esitteli robotin osat perusteellisesti.
Läppärille oli asennettu valmiiksi tarvittava sovellus. Ja siitä se sitten lähti! Laitoimme erilaisia komentoja pötköön ja siirsimme ne piuhalla robottiin.
Sitten menimme käytävälle kokeilemaan. Suoran viivan kulkeminen oli vielä helppoa. Olimme mitanneet kuinka pitkän matkan robotti kulkee yhdellä renkaanpyörähdyksellä ja laskimme sitten tarvittavien kierrosten määrän. Parini Jenni tarkkailee tilannetta.
Koko porukka kokoontui katsomaan pidemmälle ehtineiden robottia.
Kati selittää viivan seuraamisen periaatteita.
Meille näytettiin myös sivu, jolta löytyy apua vaikka minkälaisiin ongelmiin.
Ennätimme Jennin kanssa ohjelmoida robotin kulkemaan kolmion sivuja pitkin, kulkemaan L-kirjaimen muotoisessa labyrintissa, seuraamaan jalkaani sekä vaeltamaan luokassa pysähtyen aina ennen estettä.
Lounas syötiin taas ilmatieteen laitoksella. Siellä aulassa oli komea taideteos.
Ruoan jälkeen aamupäivän ryhmät vaihtoivat paikkaa ja minä päädyin harjoittelemaan Scratchia.
Arto neuvoi osoitteen, josta löytyy hurjasti materiaalia Scratchin opetteluun.
Onnistuin tekemään kaksi peliä. Koska olin jo aiemmin rekisteröitynyt Scratchin käyttäjäksi, pystyin tallentamaan ja jakamaan pelini ja sitä kautta myös hakemaan niille upotuskoodin tänne blogiin.
Ensimmäinen peli on nimeltään Sukeltaja pulassa. Tarkoitus on yrittää napata kala, mutta välttyä mustekalan kosketukselta. (Toivottavasti peli näkyy älylaitteillakin! Jos tuossa on vain valkoista, käy kurkkaamassa blogia tietokoneella!)
Tässä varmuuden vuoksi myös linkki peliin!
Toinen on nimeltään "Saatko pallon maaliin?" Sen kehittely jäi iltapäivällä vähän kesken, koska siinä ei ole vielä mitään loppuhuipennusta, jos pääsee maaliin. Alussa on 10 pistettä. Pallo pitää saada kuljetettua nuolinäppäimillä maaliin ilman, että koskettaa punaista reunaa. Kosketuksesta menettää aina yhden pisteen. Pisteiden pudottua nollaan, peli päättyy. Mutta en tosiaan ennättänyt kehittää mitään vau-efektiä siihen tilanteeseen, että pääsee maaliin saakka.
Ja tässäkin varmuuden vuoksi myös linkki peliin!
Mutta on aika mainiota, että hyvin minimaalisella kokemuksella saa parissa tunnissa tehtyä tällaisia juttuja! Olen aiemmin vain koodannut kissan astumaan eteenpäin ja sanomaan "miau". Tämä pelillisyys oli minulle ihan uutta. En malta odottaa, että pääsen pistämään viitoskutoseni ohjelmoimaan pelejä!
Ja juu, ostin illalla auton! Tällä kelpaa ajella huomenna Helsinkiin viimeiseen kurssipäivään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti