keskiviikko 25. tammikuuta 2017

Ohjelmointikoulutus

Minä olen viime päivinä ollut todella syvällä ohjelmoinnin maailmassa. Osallistuin itse viikonloppuna Helsingissä Robbo-robotin käyttökoulutukseen. Maanantaina pidin ohjelmointikoulutuksen puolikkaana vesona oman ja naapurikoulun opettajille.

Helsinkiin sain kutsun, vaikka olenkin jo kokenut Robbo-robotin opetuskäytössä. Me-säätiö ja Robbo olivat valinneet 25 koulua saamaan lahjoituksena robotteja ja opetusmateriaalia. Näiltä kouluilta oli kutsuttu opettajia kouluttautumaan. Minä pääsin mukaan, sillä voitimme syksyllä Robbo-pilotissa mukana olleiden koulujen välisen videokilpailun ja saimme sitä kautta koulullamme olevat robotit omiksi.

Oli todella hienoa päästä yhteen samoista asioista innostuneiden opettajien kanssa. Meitä oli joka puolelta Suomea, pieniltä ja suurilta kouluilta. Oli myös silmiä avaavaa kuulla eri koulujen olosuhteista...

Koulutus oli hyvä. Vaikka en itse Robbo-robotin ohjaamisesta oppinut juurikaan uutta, olivat ohjelmoinnin asemaa koulussa kartoittavat puheenvuorot erittäin hyviä. Meille puhuivat mm. Ulla Nordin Me-säätiöstä, Kati Sormunen Innokas-verkostosta sekä Juha Paananen, ainakin Koodikoulusta tuttu mies. Innostavaa!

Siitä se varmaan johtuikin, että sunnuntaina kotiin palattuani rakensin koko maanantaille varaamani esityksen uusiksi...  Omatkin ajatukseni selkiintuivät, enkä enää kokenut aiempaa esitystäni tarpeeksi kattavaksi.

Maanantaina sitten aloitin vähän teoreettisemmin, tosin teimme myös viikonloppuna oppimiani käytännön ohjelmointiharjoituksia, vielä siinä vaiheessa ilman laitteita. Suuri osa koulutuksesta vietettiin kuitenkin itse tehden. Osa aloitti tietokoneilla Scratch-ohjelmalla, osa iPadeilla Scratch Jr:iin tutustuen. Moni kokeili mitään tällaista ensimmäistä kertaa.

Esittelin valkokankaalla myös Koodaustunnin, CodeCombatin (tutustuin siihen muuten itsekin juuri hiljattain) sekä LightBotin. Moni kokeili niitä. Ainakin CodeCombattia on jo kokeiltu luokassakin koulutuksen jälkeen.

Tekaisin lopussa siltä istumalta Kahootilla kyselyn ajatuksista ohjelmoinnin suhteen ennen ja jälkeen koulutuksen. "Opin aika paljon, kyllä tämä tästä" -vastaus sai eniten ääniä, joten kouluttajalle jäi hyvä mieli!

Uudelle koululle töihin

Nyt on mielenkiintoinen kevätlukukausi. Olen viimeisiä kuukausia työssä nykyisellä koulullani, jossa on meneillään jo 14. työvuosi.  Aloitan elokuussa uuden lukuvuoden suurella yhtenäiskoululla täällä Mäntsälässä, joten muutos on melkoinen verrattuna pieneen kyläkouluun.

Siirto tapahtuu omasta aloitteestani, joten vaikka ajoittain koen suurta haikeutta miettiessäni, että jotain tapahtuu viimeistä kertaa tai jotain oikein mukavaa tapahtuu koulullani, olen kuitenkin innostunut ja edelleen tyytyväinen päätökseeni vaihtaa työpaikkaa. Toki työnantajana jatkaa edelleen Mäntsälän kunta.

Olen ollut reilut 20 vuotta opettajana ja kaikki ne vanhoilla kyläkouluilla. Oppilasmäärä on vaihdellut 60-100 välillä. Tulevassa Riihenmäen yhtenäiskoulussa oppilaita tulee olemaan noin 700. Huh...

Luokka-asteeni on jo selvillä (sitä ei ole vielä kerrottu oppilaille, joten pidän sen tässäkin vielä salassa) ja tänään työmaakierroksella pääsin käymään jo tulevassa luokkatilassani toisessa kerroksessa. Aika outoa, mutta mukavalla tavalla kutkuttavaa.



Uutuuttaan tuoksuvat tilat, upouudet kiintokalusteet. Vihreisiin kalusteisiin pitää vähän totutella...

Ikkunastani näkyy hyvin välituntipihalle. Mitenköhän sitä selviää valvontavuoroista näin suuressa koulussa? Minulla on surkea nimimuisti...



Luokassani on muuten tuollainen pieni tila eriyttämistä tms. varten.



Koulu on vielä kesken, mutta näyttää etenevän aikataulussaan. Luovutuksen pitäisi olla huhtikuun lopussa. Työmaa oli muuten tänään todella upean siisti ja järjestelmällisen tuntuinen.



Me kaikki tulevan koulun opettajat olemme tutustuneet toisiimme ja olleet mukana miettimässä asioita jo pitkään. Ensimmäinen kehityskeskustelukin tulevan rehtorin kanssa oli jo vuosi sitten.

Tämä alakoulun uusi puoli on siis rakennettu jo toiminnassa olevan yläkoulun viereen, joten aineopettajat jatkavat entisessä koulussaan, joka kuitenkin siis muuttuu yläkoulusta yhtenäiskouluksi. Me alakoulun opettajat tulemme suurelta osin läheiseltä koululta, josta myös valtaosa oppilasryhmistä siirtyy. Muutama, minä mukaanlukien, tulemme muilta Mäntsälän kouluilta. Tapaamme koko joukolla monta kertaa vielä tänäkin keväänä, joten yhteistyö on jo alkanut.

Olen mukana, tuskin yllättäen, siinä ryhmässä, joka miettii tvt-asioita. Pienellä koululla kaikki ovat käytännössä olleet aina mukana kaikessa, mutta tietotekniikkaan liittyvät jutut ovat kuitenkin olleet minun kontollani. Nyt on ensimmäistä kertaa työelämässä ympärillä monta muutakin, jolla on osaamista ja innostumista näihin juttuihin.

On varmasti todella vaikeaa jättää kevätlukukauden lopussa jäähyväiset mahtavalle työyhteisölleni Ohkolan koululla. Sen parempaa ilmapiiriä on vaikea kuvitella. Olen kuitenkin ihmisenä sellainen, että kaipaan itselleni uusia haasteita ja pientä pakkoa vähän ravistella itseni. Sen vuoksi tänä keväänä olen "kahden koulun loukossa", ajatukset ja sydän kahdessa paikassa yhtä aikaa. Toukokuussa tarvitaan sitten nenäliinoja...

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Minulle uusia sovelluksia ja sivuja

Olin juuri eTwinning-lähettiläiden seminaarissa Rhodoksella ja tutustuin siellä moniin itselleni uusiin sovelluksiin. Ehkä siis näistä on iloa jollekin muillekin?

Tarkoituksena seminaarissa oli tietenkin se, että me opettajat kokeilemme erilaisia juttuja ja viemme ne sitten mukanamme omaan opetustyöhömme.

Dotstorming

Dotstorming on sovellus, jolla voi pistää ihmiset äänestämään eri vaihtoehdoista. Seminaarissa meidän piti selvittää, mitkä asiat yhdistävät meitä osanottajia. Ensin meidät jaettiin muutaman henkilön ryhmiin ja sitten aloimmekin ehdottaa Dotstormingin meille osoitetulla sivulla asioita, jotka voisivat yhdistää meitä. Jokaiselle oli ylläpitäjä määrittänyt viisi ääntä. 

Rekisteröitymällä pääsee luomaan noita sivuja ja voi sitten jakaa linkin kautta sen oikeille ihmisille.

Loin äsken kokeilusivun, jos haluatte käydä tutustumassa. Yläreunan "Add an idea" -kohdasta pääsee lisäämään jonkin jutun ja muut sivulla kävijät voivat sitten halutessaan äänestää olevansa samaa mieltä. Ei mitään asiattomuuksia, eihän?

Quizzizz

Toinen minulle uusi juttu oli Quizizz. Se on, kuten nimestä voi päätellä, erilaisten kyselyiden luomiseen tehty sovellus.

Rekisteröitymällä pääsee luomaan kyselyitä, joissa jokaiselle kysymykselle kirjoitetaan neljä vastausvaihtoehtoa, yksi oikea ja loput vääriä. Sen jälkeen sovellus antaa numerosarjan, jota käyttämällä pelaajat pääsevät kirjautumaan oikeaan kyselyyn. Muistaakseni nopeimmin oikein vastanneet saivat eniten pisteitäkin.

Onhan näitä samantyyppisiä muitakin, esim. Kahoot, mutta tämä vaikutti kyllä hyvältä. Kyselyä luodessa pystyi muuten valitsemaan kieleksi myös suomen. Ja siellä oli myös valmiina monia kyselyitä, jotka voi ottaa itse käyttöön.


Lopussa oikeat vastaukset näkyivät vielä kootusti.


Meetingwords

Meetingwords mahdollisti sen, että me osallistujat pääsimme  kirjoittamaan yhdessä runoa. Ylläpitäjä oli kirjoittanut rivien alut ja jakoi sitten meille linkin. Kaikki pääsivät sitten yhtä aikaa kirjoittamaan ajatuksiaan.


Jos oikein ymmärsin käydessäni äsken sivulla, sinne ei tarvitse kirjautua, vaan kuka vain voi luoda julkisen alustan ja jakaa sitten sen linkin oikeille ihmisille. Sitten vain kirjoittamaan. Sopii kaikenlaisiin ajatusvirtojen kirjaamiseen tms. 

"MeetingWords is a simple text editor for the web.
Your text is saved on the web, and more than one person can edit the same document at the same time. Everybody's changes are instantly reflected on all screens.

Work together on meeting notes, brainstorming sessions, homework, team programming and more!"

FlockDraw

FlockDraw oli käytössä, kun meidän piti piirtää porukalla ryhmällemme logo. Aika lempeissä tunnelmissa taisimme olla... Olihan se vähän sähläämistä, kun kaikki piirsivät yhtä aikaa ja muuttivat jonkun toisen jo tekemiä juttuja. 


"Flockdraw is a free to use online whiteboard based painting & drawing tool. It makes it easy to draw online free with multiple people for fun or business. You can have unlimited people in a room and the drawing updates in real time. Uses different colors, shapes and text."

Sivulla oli paljon mainoksia, mika kannattaa ottaa huomioon. Kuvia pääsee piirtämään kirjautumatta, mutta rekisteröitymällä voi tallettaa töitään omaan profiiliinsa. 

MyBlueRobotAvatar

MyBlueRobotAvatarGenerator mahdollisti nopean avattaren luomisen. Näin ei kenenkään tarvinnut käyttää seuraavassa tehtävässä oikeaa kuvaansa, vaan itse luomaansa avatarta. Tämä sopii moniin koulumaailman projekteihin. Minä näytin omassa luomuksessani melko nuorelta...


Valmis avatar tallennettiin koneelle odottamaan.

Zeemaps 

Zeemaps'iä käytimme, kun kaikki seminaarissa mukana olleet opettajat ympäri Eurooppaa kävivät merkitsemässä, missä asuvat. Kun kävi lisäämässä oman asuinpaikkansa (Additions - Add marker, simple), meitä ohjattiin lisäämään myös hetki sitten luotu avattaren kuva. Ihan hauska juttu!

Oikeaan reunaan sai avattua kaikkien nimet, jolloin yhtä klikkaamalla pääsi katsomaan, missä hän asuu ja miltä hänen avattarensa näyttää.







sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Saarella-peli

KuumaTVT-hanke on lähestymässä loppuaan. Tulee miltei hengästynyt olo, kun miettii, mitä kaikkea Kuuma-kunnissa on tämän hankkeen puitteissa viime vuosina tehty.

Saarella-peli on yksi hankkeen ansiosta syntynyt juttu. Sitä on pelattu koulussani eri luokka-asteilla vaikka kuinka paljon ja yhä edelleen se on suosikkipeli. Pelin saa pelattua noin puolessa tunnissa, joten se on pelastanut monta sellaista oppituntia, kun alkuperäiset suunnitelmat ovat jostain syystä menneet uusiksi.

Peluutin pelin kuudesluokkalaisillani tässä muutama päivä sitten. Syynä oli osittain se, että halusin testata langatonta verkkoamme rakennuksen remontin valmistumisen jälkeen.  Tarkoitus oli nimenomaan pelata eri laitteilla.

Peli ei otttanut käynnistyäkseen, mutta soitto ylläpitoon ratkaisi ongelman saman tien. Hyvää ja nopeaa palvelua!

Kuten aina, heijastin pelin omalta tietokoneeltani valkokankaalle. Minä myös toimin pelin luojana ja pääsin siis käynnistämään sen, kun oppilaat olivat liittyneet peliin valkokankaalla näkyvällä numerolla.


Pelaajia tuli mukaan paikalla olevien oppilaiden määrä. Jos olisin ilmoittanut tämän pelin numeron jollekin toiselle luokalla jollain tavalla, olisi osallistujia voinut olla vaikka kuinka paljon.


Saarella-peli oli näille oppilaille ennestään hyvin tuttu, joten pelille tyypillinen neuvottelu alkoi saman tien. Oppilaat huutelivat toisilleen, kuka keräisi ruokaa, kenen pitäisi keskittyä metsän hakkaamiseen ja kuka tutkisi saarta. 

Osa pelasi omalla kännykällään. Pienelläkin näytöllä se onnistuu ihan tyydyttävästi.


Mini-iPadit olivat myös käytössä. 



Jotkut taas pelasivat läppäreillä. Minä itse pidän siitä, että näyttö on tässä pelissä vähän suurempi. Eli mieluummin läppäri kuin tabletti. Mutta tämähän on makuasia!


Osa oppilaista hakeutuu mielellään pöytäkoneiden ääreen. Siinä peli toimii myös kaikkein varmimmin kunnolla, tuleehan nettiyhteys piuhaa pitkin.


Jotkut hoksasivat, että peliin saattoi liittyä kaksi kertaa, jos avasi sen kahdelle eri sivulle koneella... Aika kiire kyllä tuli pelikuukauden aikana, kun yritti ehtiä käyttää kaikki toimenpiteet kahdessa pelissä...


Oli mukavaa todeta, miten luokka innostui taas tästä. He alkoivat kiinnittää kunnolla huomiota onnellisuuspisteisiin suunnilleen puolessa välissä ja niitä kertyikin ihan mukavasti. Katselimme pelin jälkeen Saarella-pelin kotisivuilta TOP-pisteitä ja ihmettelimme yhdessä parhaita saavutuksia. Mitähän ihmeen manoovereitä parhaat luokat ovat tehneet?

Toivon todella, että tälle mainiolle pelille löytyy rahoitus myös KuuumaTVT-hankkeen jälkeekin. Käykäähän kokeilemassa!

tiistai 9. elokuuta 2016

Uusi lukuvuosi!

Meillä täällä Mäntsälässä käynnistyvät koulut vasta ensi viikolla, mutta niin vain työasiat alkavat pyöriä päässä jo nyt. Jostain syystä vatsanpohjassa pyörii pieni paniikki. Alkukesällä lomaa tuntui olevan edessä valtavasti ja oli helppoa antaa erilaisten ideoiden vyöryä mielessä. Nyt, kun loma on lopuillaan, tuntuu, ettei muista läheskään kaikkea, mitä on tullut suunniteltua.


Onneksi olen alkanut saada sähköposteja ja työpuheluita. Aivot käynnistyvät hiljalleen, mutta varmasti!


Minulla on alkavana lukuvuonna  kahden yhdysluokkavuoden jälkeen vain yksi luokka-aste, kuutoset. Pieni luokka kaiken lisäksi. Teoriassa tulossa pitäisi siis olla mukavan yksinkertainen vuosi. Ei kyllä varmaankaan pitäisi kirjoittaa näin, jotain haastavaa luuraa varmaankin jossain!


Blogien määrä on paisunut vähän suureksi ja aiheet menevät osittain päällekkäin. Luokkakohtaiset tvt:n käytöstä kertovat blogit on jääneet viime aikoina vähän heitteille. Toisaalta niissä on jo paljon asiaa. Olisi todella hienoa saada niihin lisää kirjoittajia! Ota yhteyttä, jos innostuit!


Tänä lukuvuonna lähinnä sydäntä on varmaan blogi, jossa kerron, miten uuden opetussuunnitelman käyttöönotto sujuu. Yritän jaksaa ja ehtiä kirjoittaa sinne usein, jotta se toimii mahdollisimman päiväkirjamaisena.


Tämä blogi on kaikkien näiden muiden "äiti". Tänne ilmestynee ajoittain tekstejä, joissa pohdin yleisiä koulumaailman asioita tai jaan löytämiäni juttuja.


Tästä tulikin mieleeni, että juttelin tänään Toikkasen Tarmon kanssa pitkän puhelun. Hauskaa puhua toisen nörtin kanssa kesän jälkeen. Tarmo kertoi muiden asioiden muassa syksyllä alkavasta Rosan koodi -pelistä.


Sivulta kopioitua:


"Ylen 7–12-vuotiaille suuntaamassa Rosan koodi -pelissä lapsi seuraa jännittävää tarinaa sekä innostuu ohjelmoinnista viihteellisellä tavalla. Alakouluissa alkaa syksyllä 2016 ohjelmointiopetus, joka kuuluu kaikkiin oppiaineisiin. Rosan koodi tarttuu osaltaan tähän ajankohtaiseen teemaan.
Rosan koodi -peliin törmää esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, YouTubessa, Minecraft-pelissä ja myös ei-digitaalisissa ympäristöissä kuten vieraillessaan kirjastossa tai museoissa. Ratkaistessaan niistä löytyviä kooditehtäviä pelaaja palkitaan Rosan koodi -animaatiojaksoilla. Animaatiotarinassa Rosa on supersankari, joka pelastaa maailman pahalta Griefmasterilta. Pelaajan tehtävä on toimia kuten koodeja keräävä Rosa.


Peliä pelataan rosankoodi.fi -sivulla, jossa on näkyvillä kaikki kooditehtävät sekä ohjaukset kunkin tehtävän äärelle. Ratkaistuaan tehtävän pelaaja palaa sivulle syöttämään tehtävästä saadun koodin. Saapuessaan ensimmäisen kerran sivulle pelaajalle tulee näkyviin Rosan koodi -animaation ensimmäinen jakso. Loput tarinan palaset hän näkee edetessään pelissä. Rosankoodi.fi -sivu avataan syyskuun lopussa.


Rosan koodi -peli on käynnissä 1.10.–31.12.2016, jolloin alakouluikäisten lasten fanittamat henkilöt ratkaisevat tehtäviä malliksi YouTubessa julkaistavissa pelivideoissa. Projektissa on mukana useita yhteistyökumppaneita kuten kirjastot, museot, koulut, Helsingin yliopisto sekä koululaisten Galaxi-ohjelma ja Yle Oppiminen.


Käsikirjoitus Jari Mäkipää
Animaatiot ja valokuvat Inka Kamula ja Lars Johnson
Toimitussihteeri Mari Keinänen
Tuottajat Wesa Aapro ja Timo Lehtinen"



Täältäkin löytyy tietoa.



Aika makea juttu! Peli toimii monella sellaisella alustalla, jota lapset käyttävät jo muutenkin. Nyt on hyvin aikaa polkaista lukuvuosi käyntiin ja aloittaa sitten Rosan koodi -pelin pelaaminen syyskuun lopussa. Aion ehdottomasti kokeilla tätä!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Oho, on jo kevät!

Hui, mihin ihmeeseen tämä talvi hurahti? Koko ajan on ollut aikamoinen kiire ja monia asioita mielessä, mutta en silti ole tajunnut, että edellinen blogikirjoitus on lokakuulta.

Koulussamme on eletty tavallista arkea. Tietotekniikka on ollut mukana jo hyvin arkisella ja käytännönläheisellä tavalla. Ehkä senkin vuoksi on tuntunut siltä, ettei mitään varsinaista kirjoittamisen aihetta tällä saralla ole tapahtunut.

Menen huomenna jälleen kouluttajaksi KuumaPOP -tapahtumaan, Hyvinkäälle tällä kertaa. Olen ollut muuten puhumassa joka ikisessä KuumaPOP:ssa alusta alkaen. Ensimmäinen kerta oli lokakuussa 2013 Haarajoella Järvenpäässä, seuraava huhtikuussa 2014 Nurmijärvellä. Marraskuussa 2014 tapahtuma toteutui Kirkkonummella ja seuraavana keväänä sitten meillä Mäntsälässä. Viime syksynä KuumaPOP toteutui Sipoossa ja nyt siis Hyvinkäällä.

KuumaPOP:sta on jotenkin tullut tuttu puolivuosittain toteutuva juttu elämässäni. Ja työpajoihini on aina ilmoittautunut mukavasti väkeä, joten mikäs sinne on mennessä!

Aiheenani huomenna ovat jälleen "Luokanopettajan tietotekniikka" ja "Elokuvia alakoulussa".  Olen päivitellyt esityksiäni tässä viime päivinä, koska taas on molempiin aiheisiin on tullut uutta kerrottavaa. Toivottavasti joku tämän blogitekstin lukijoista ilmestyy huomenna paikalle!

Jotain uutta olemme muuten kuitenkin kokeilleet.Testasimme Operaatio maailmaperintö -peliä pari päivää sitten viitoskuutosten voimin.




Peli soveltuu alakoulua ajatellen varmaankin juuri näille isoimmille. Siinä oli aika paljon luettavaa ja tekstit vaihtuivat tiheään. Emme ehtineet pelata peliä läpi, mutta monta tasoa kuitenkin. En ollut perehtynyt ennakolta kunnolla opettajan ohjeisiin, mutta pelituokion jälkeen opin, että olisin voinut etukäteen poistaa muutamat peliviikot pelistä, jolloin koko juttu olisi edennyt nopeammin.

Pelin sivulla kerrotaan näin:

"Operaatio maailmanperintö on yhteistoiminnallinen oppimispeli maailmanperinnöstä yli 12-vuotiaille. Pelissä avaruuden muukalaiset haluavat purkaa Maa-planeetan ja siirtää ihmiset asumaan muualle. Koska sotilaalliset keinot eivät auta, täytyy pelaajien käyttää vaikuttamistaitojaan ja löytää keskustelujen ja Suomen maailmanperintökohteiden vierailuiden kautta perusteluja, jotka muuttavat muukalaisten mielen. Kukaan pelaaja ei pysty löytämään kaikkea maapallon ja ihmisten kulttuurien pelastamiseen tarvittavaa tietoa yksin, vaan pelaajien on toimittava yhdessä ja autettava toisiaan voittaakseen. Oikeat perustelut myös vaihtuvat jokaisessa pelissä, joten pelaajat joutuvat miettimään ihmisen perintöä ja sen merkitystä monista eri näkökulmista."

Yläkouluun varmaan tosi hyvä juttu!

Peli on vähän samantyyppinen kuin Saarella-peli. Tässäkin kaikki ovat samassa opettajan perustamassa pelissä. Loin alussa pelin. Kun oppilaat tulivat tuohon pelin yleisosoitteeseen, heidän näytöillään näkyi vain minun luomani peli. Se kaiketi tarkoitti sitä, ettei kukaan muu missään muualla pelannut samaan aikaan tätä peliä. Kun oppilaat sitten klikkasivat luomani pelin nimeä, pääsin omalla näytölläni hyväksymään heidät mukaan. 

Noin puolet oppilaista viittasi, kun kysyin, kuinka moni haluaisi joskus pelata uudelleen. Pienemmällä porukalla ja paremmalla ajalla!


Toinen viime aikoina kokeiltu uusi juttu on fysiikka-kemian opiskelu ryhmätöinä. 

Jaoin kuudennen luokan kolmeen osaan (luokka on pieni, noin neljä oppilasta jokaisessa ryhmässä). 

Kukin ryhmä sai yhden oppikirjan kappaleen kopion. Aiheet olivat "Uudistuvat luonnonvarat", "Uudistumattomat luonnonvarat" sekä "Säästä energiaa". Kopioon oli mahdollista tehdä merkintöjä ja alleviivauksia.

Jokaisen ryhmän piti noin 20 minuutin aikana suunnitella ja videoida 3 minuutin mittainen video, jossa kerrotaan kappaleen pääasiat.



Seuraavaksi iPadit kiersivät seuraavalle ryhmälle, samoin se alkuperäinen oppikirjan aukeaman kopio.


Ryhmät katsoivat toisen ryhmän tekemän videon ja lukivat tarvittaessa myös lisää monisteesta.


Ryhmien piti seuraavaksi laatia isolle paperille ajatuskartta videon tietojen perusteella.






En ottanut viimeisestä vaiheesta kuvia. Siinä ajatuskartta, iPad ja moniste kiersivät seuraavaan ryhmään. Jokainen ryhmä sai siis tässä vaiheessa kolmannen aihepiirin käsiteltäväkseen. Tehtävänä oli laatia suullinen esitys. Se esitettiin seuraavana aamuna ensin omalle luokalle ja sitten vuorotellen naapuriluokan kolmosille.

Oppilaat olivat tyytyväisen oloisia tähän uuteen työtapaan. Jokainen varmaankin oppi perusasiat ja innokkaimmat voivat aina laajentaa osaamistaan lukemalla kirjan tekstit paremmin, etsimällä tietoa muualta tai katsomalla Edisoniin keräämiäni, aiheeseen liittyviä oppimisvideoita. 

Jokainen viitoskuutonen muuten työstää juuri nyt kunnon PowerPoint -esitelmää hänelle valitusta maantiedon tai biologian aiheesta. Kuutoset käsittelevät Australiaa ja Oseaniaa, viitoset suomalaisia eläimiä ja kevään edistymistä.


Tänne meille kotiin on muuten hankittu teinipojalleni erilaista Arduino-sälää. Olen itsekin aika innostunut.


Koulussa kolmasluokkalaiset tekivät sarjakuvat, ihan perussovelluksilla tietokoneella. Suunnittelu ruutupaperille, kuusi erillistä kuvaa Paint-ohjelmalla, kuvien tuonti Wordiin ja siellä puhekuplat ja tekstiruudut paikalleen. Hienoja tuli!



Luokassani kävi maaliskuussa muuten ryhmä opettajia monesta Euroopan maasta. He olivat tutustumassa tablettien hyödyntämiseen opetuksessa.

Sovin etukäteen, että kuutoseni haastattelevat englanniksi vieraitamme. Kysymykset mietittiin ja sitten haastatteluja harjoiteltiin omien luokkatoverien kanssa.


Vierailupäivänä ulkomaiset opettajat jakaantuivat kotimaansa mukaan ryhmiin ja oppilaani esittivät hienosti kysymyksensä. Kuvaus hoitui iPadeilla.


Luokassa oppilaat editoivat pikapikaa iMoviella haastattelut vieraiden ihmetellessä vieressä. Minä tietty ylpeänä opettajana mukana...


Oppilaani saivat jälleen hienon kokemuksen ja ainakin palautteesta päätellen myös vierailijat olivat tyytyväisiä. 


Vierailun aikana oppilaani myös koodasivat tietokoneilla ja iPadeilla. Ekaluokkalaisetkin tulivat tvt-tunnilleen suoraan ruokailusta, joten he ennättivät ihastuttaa vieraat taidoillaan ja ennakkoluulottomuudellaan.

Ensi viikolla muuten kaikki luokat esittelevät yhteisessä vappuriehassamme iPadeillä tehtyjä tuotoksia. Sieltä on tulossa vaikka mitä, kuten tänään opettajankokouksessa totesimme. Olen ylpeä kollegoistani!

Tälläistä Ohkolan koulun tvt-rintamalla...


















keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Alkuopetuksen tvt - ajatuksia tulevan POPS:n valossa

Olen jo aiemmin kirjoittanut blogikirjoituksen, jossa pohdin tulevien opetussuunnitelman perusteiden vaikutusta tieto- ja viestintätekniikan käyttöön koulussa. Nyt tuntuu, että syksyn 2016 pikku hiljaa lähestyessä kuhina, huolestuneisuus, mutta toisaalta myös innostus asian ympärillä kasvaa. Ainakin minua on pyydetty pitämään koulutuksia juuri koodaamisesta. Tietotekniikkaa olen käyttänyt monipuolisesti jo vuosia, mutta ohjelmointi on minullekin vielä melko uutta. En minä tiennyt tästä alueesta ketään muuta enempää vielä puolisentoista vuotta sitten, mutta innostuin jo keväällä 2014 aloittelemaan ensimmäisiä ohjelmointijuttuja oppilaideni kanssa. Nyt kokemusta on jo ehtinyt kertyä ja koenkin, että meidän koulullamme toteutuu tulevan opetussuunnitelman henki tämänkin tvt:n osa-alueen osalta jo nyt.

Olen itse tällä hetkellä 5.-6. -yhdysluokan opettaja, mutta minulla on koko ajan viime vuosina ollut opetettavana myös alkuoppilaiden tvt-tunteja.  Pohdin asiaa nyt tässä kirjoituksessa koulun tvt-opetusta pääosin alkuopetuksen kannalta, mutta moni juttu sopii isommillekin. Kerään tähän blogikirjoitukseen paljon lainauksia eri lähteistä, joten en yritäkään väittää kaikkea täällä omiksi ajatuksikseni.

Aloin äsken lukea tulevan opetussuunnitelman perusteita ja etsiä tähän asiaan liittyviä kohtia. Tämä pisti ensin silmään:

"Oppilaat tarvitsevat perustietoa teknologiasta ja sen kehityksestä sekä vaikutuksista eri elämänalueilla ja ympäristössä. He tarvitsevat myös opastusta järkeviin teknologisiin valintoihin."
(Kohdassa "Itsestä huolehtiminen ja arjen taidot (L3)")

Olen ottanut aina tavakseni soittaa eri palveluntarjoajien ylläpitoon oppilaiden kuullen, jos joku sovellus tai nettisivu alkaa tökkiä kesken oppitunnin. Olen aina hyvin asiallinen ja selitän ongelman selkeästi. Olen poikkeuksetta saanut kiitosta puhelun toisesta päästä. Onhan se heidänkin etunsa, että joku kertoo ongelmista. Ajatus tässä toimintatavassa on se, että oppilaat huomaavat ihmisten hallitsevan ohjelmia, eikä päinvastoin. Eli jos opetuspeli ei toimi nettisivulla, soitetaan jollekin ihmiselle, joka lupaa hoitaa homman kuntoon. 

On myös tärkeää pohtia teknologian kehittymistä ja se luonnistuu hyvin esimerkiksi pistämällä vekarat kyselemään vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan, minkälaisia laitteita heidän nuoruudessaan oli käytössä. Kyllähän me kaikki aikuiset joudumme toteamaan, kuinka paljon maailma on tältäkin osin muuttunut nopeassa tahdissa. Minä muistan, kun perheeseeni tuli väritelkkari! Olen aikoinaan ihan tosissani miettinyt, kannattaako alkaa ostaa noita uusia cd-levyjä, kun ne tuskin tulevat syrjäyttämään lp-levyt. Olen tallentanut tietoa rompuille ja odottanut nettiyhteyden aukeamista vonkunaa kuunnellen. Enkä minä kuitenkaan mikään ihan ikäloppu vielä ole!

Järkevien teknologisten valintojen tekeminen onkin sitten valtava juttu! Mitä laitteita kannattaa hankkia? Millä nettisivuilla pyöriä? Mitä kaikkea tähän oikein kuuluu? 

Oppilaiden tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että monimediaisissa, teknologiaa eri tavoin hyödyntävissä oppimisympäristöissä."
(Kohdassa "Monilukutaito (L4")

Tieto- ja viestintätekniikka liittyy tietenkin monilukutaitoon monella tavalla, mutta erityisesti kiinnitin huomiota tuohon, että oppilaan tulee voida harjoittaa taitojaan sekä perinteisissä että monimediaisissa, teknologiaa hyödyntävissä oppimisympäristöissä. Uskon vahvasti oikean kirjan ja luokkahuoneen asemaan, mutta totta kai myös teknologisissa oppimisympäristöissä on valtaisasti hyvää. Nämä tukevat toisiaan.  Mutta tämäkin asia täytyy siis järjestää jokaisen oppilaan ulottuville.

Etenin jälleen opetussuunnitelman perusteissa. Eteen tuli kohta "Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5).

"Tieto- ja viestintäteknologinen (tvt) osaaminen on tärkeä kansalaistaito sekä itsessään että osana monilukutaitoa. Se on oppimisen kohde ja väline. Perusopetuksessa huolehditaan siitä, että kaikilla oppilailla on mahdollisuudet tieto- ja viestintäteknologisen osaamisen kehittämiseen. Tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä.

Tieto- ja viestintäteknologista osaamista kehitetään neljällä pääalueella:


1) Oppilaita ohjataan ymmärtämään tieto- ja viestintäteknologian käyttö- ja toimintaperiaatteita ja keskeisiä käsitteitäsekä kehittämään käytännön tvt-taitojaan omien tuotosten laadinnassa. 

2) Oppilaita opastetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa vastuullisesti, turvallisesti ja ergonomisesti. 


3) Oppilaita opetetaan käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa tiedonhallinnassa sekä tutkivassa ja luovassa työskentelyssä. 


4) Oppilaat saavat kokemuksia ja harjoittelevat tvt:n käyttämistä vuorovaikutuksessa 
ja verkostoitumisessa. 

Kaikilla näillä alueilla tärkeätä on oppilaiden oma aktiivisuus ja mahdollisuus luovuuteen sekä itselle sopivien työskentelytapojen ja oppimispolkujen löytämiseen.


Tärkeätä on myös yhdessä tekemisen ja oivaltamisen ilo, mikä vaikuttaa opiskelumotivaatioon.


Tieto- ja viestintäteknologia tarjoaa välineitä tehdä omia ajatuksia ja ideoita näkyväksi monin eri 
tavoin ja siten se myös kehittää ajattelun ja oppimisen taitoja.

Oppilaita opastetaan tuntemaan tvt:n erilaisia sovelluksia ja käyttötarkoituksia sekä huomaamaan 
niiden merkitys arjessa, ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa ja vaikuttamisen keinona. Yhdessä pohditaan, miksi tieto- ja viestintäteknologiaa tarvitaan opiskelussa, työssä ja yhteiskunnassa ja miten näistä taidoista on tullut osa yleisiä työelämätaitoja. Tieto- ja viestintäteknologian vaikutusta opitaan arvioimaan kestävän kehityksen näkökulmasta ja toimimaan vastuullisina kuluttajina.

Oppilaat saavat perusopetuksen aikana kokemuksia tvt:n käytöstä myös kansainvälisessä vuorovaikutuksessa. He oppivat hahmottamaan sen merkitystä, mahdollisuuksia ja riskejä globaalissa maailmassa."




Selkeää tekstiä, joka siis koskee koko perusopetusta, myös alkuoppilaita.

Siirryin taas opetussuunnitelman perusteissa eteenpäin ja saavuin kohtaan "13.2 Laaja-alainen osaaminen vuosiluokilla 1–2". Nyt vihdoin päästään pelkästään alkuopetusta koskeviin juttuihin!

Pohdin seuraavaksi, miten minun mielestäni kutakin kohtaa voisi lähestyä alkuopetuksessa. Tai kerron, mitä meillä on tehty.



"Tieto- ja viestintäteknologinen osaaminen (L5)"

"Opetuksessa hyödynnetään esiopetuksen aikana ja koulun ulkopuolella oppilaille karttuneita tieto- ja viestintäteknologian (tvt) tietoja ja taitoja."

Ehdottomasti näin! Koulunsa vasta aloittaneilla voi olla jo paljon osaamista teknologian alalla! Kyselykierros ryhmässä heti syksyn alussa kertoo opettajalle, kuka osaa ja tietää jo mitäkin.

"Leikkiin perustuva työskentely on edelleen keskeistä."

Tärkeä asia muistaa! Koodi2016 -sivustolla sanotaan näin:

"Ohjelmointiin sopivien ajattelumallien opettaminen ei vaadi aina tietokonetta. Peruskäsitteitä ja toimintatapoja voi opetella leikkien kautta.

Useimmissa ohjelmointiajattelua opettavissa leikeissä lapsi oppii ymmärtämään, millä tavalla tietokonetta on ohjeistettava, jotta se osaa ratkaista ongelmia. Tällöin leikissä pyritään siihen, että tietyt toimet suoritetaan tietyssä järjestyksessä tehtävän ratkaisemiseksi.

Luokanopettajan on hyvä hahmottaa, miten eri leikit liittyvät myöhemmillä luokilla esille tuleviin käsitteisiin, ja miten eri aineissa voi hyödyntää erilaisia leikkejä. Lapsille tärkeintä on tekemisen ilo ja myönteinen, innostunut altistuminen ohjelmointiin liittyville ajattelumalleille.

Kun lapsi etsii lyhimmän reitin ulos sokkelosta tai lajittelee laulut aakkosjärjestykseen, hän oppii myös ohjelmoinnissa hyödynnettäviä taitoja."

Koodi2016 -sivuilta löytyy joitain käytännön ideoita koodaamista tukeviksi leikeiksi. Meidän koulussamme ekaluokkalaisilla on ainakin ollut hauskaa, kun ope on leikkinyt robottia, jota oppilaat ovat saaneet ohjata täsmällisin käskyin. Luen muuten ykkösille viikoittain aina yhden luvun Linda Liukkaan Ruby-kirjaa. Tykkäävät!

"Tieto- ja viestintäteknologian perustaitoja harjoitellaan ja opitaan käyttämään niitä opiskelun välineinä."

Vaikka jotkut alkuoppilaat osaavat jo paljon, on koulussa tärkeää varmistaa, että jokainen hallitsee perustaidot. Aletaan harjoitella perusohjelmien käyttöä, pelataan oppimispelejä netissä, otetaan kuvia jne. Monenlaisia laadukkaita sovelluksia ja sivuja on tarjolla. Meillä pienet tykkäävät ainakin Papunet:sta, Oppi&Ilosta, Hertan maailmasta ja MollaABC:sta.  Koodaamista on pienten kanssa tehty lähinnä iPadilla, mm. Scratch Jr:lla. Oppilaat ovat monesti hoksanneet, miten joku heille valitsemani peli onkin liittynyt johonkin, mitä juuri on opeteltu omassa luokassa.



"Samalla opitaan keskeistä käsitteistöä."

Muistan ihan muutama vuosi sitten aloittaneeni varmaan kolmasluokkalaisten kanssa tietokoneajan opettamalla mikä on hiiri ja mikä näyttö. Vaikka nykyisin moni alkuoppilas on jo käyttänyt tietokonetta tai muuta laitetta, on ihan paikallaan kerrata peruskäsitteet.

Kuvan lähde: http://windows.microsoft.com/fi-fi/windows/computer-parts#1TC=windows-7

Laitteiden osien lisäksi on varmaankin tärkeää puhua ainakin myös internetistä, pilvipalveluista, sosiaalisesta mediasta jne. Sopivasti annostellen. 

"Oppilaat pohtivat myös, mihin tarkoituksiin tieto- ja viestintäteknologiaa käytetään lähiympäristössä ja mikä sen merkitys on arjessa."

Tämä on loputon keskustelunaihe! Ja tärkeä! Mediassa puhutaan nyt paljon siitä, miten liiallinen kännykän käyttö vaikuttaa ihmissuhteisiin. Peleihin addiktoituu helposti. Mitä hyvää ja mitä huonoa lapset keksivät teknologiasta omassa elämässään? Miten elämä olisi erilaista ilman tietokoneita? Mitä jos ei olisi kännyköitä?

"Käytännön taidot ja oma tuottaminen:"

"Koulutyössä harjoitellaan laitteiden, ohjelmistojen ja palveluidenkäyttöä ja opetellaan niiden keskeisiä käyttö- ja toimintaperiaatteita."

Jo alkuoppilaiden täytyy päästä säännöllisesti tietokoneen, kannettavan tai jonkin tabletin ääreen. Koulussa varmistetaan, että jokainen natiainenkin oppii perusasiat. Kotien erilaisuudesta johtuen lähtötilanne voi olla hyvin erilainen oppilaiden välillä. On kuitenkin tärkeää muistaa, että jo hyvin moni koulunsa vasta aloittava lapsi saattaa olla jo melkoinen tekijä jonkin teknologisen laitteen ääressä. Opettaja pääsee silloin ehkä ohjaamaan käyttöä hyvään suuntaan. Ja saa tarvittaessa apua oppilaaltaan! Ja aina täytyy muistaa, että koulun isompia oppilaita voi pyytää apuun!

"Samoin harjoitellaan näppäintaitoja sekä muita tekstin tuottamisen ja käsittelyn perustaitoja."

Kirjoitan itse kymmensormijärjestelmällä ja olen iloinen, että opin sen aikoinaan kauppaopistoaikoinani. Huomaan kuitenkin monen kirjoittavan todella nopeasti ja sujuvasti kahdella, neljällä tai jolloin muulla sormimäärällä.  Näppäintaidoissa on varmaakin hyvä ottaa puheeksi ergonominen työasento (joskus koulussa aika hankalaa järjestää!).

Meidän koulussamme ekaluokkalaiset aloittavat tekstinkäsittelyohjelman harjoittelun yleensä jo toisella tai kolmannella kouluviikolla ja kirjoittavat Word:iin oman nimensä. Siitä se perustaitojen kerääminen alkaa! Hikinen tunti kyllä opettajalle ja avustajalle...

"Oppilaat saavat ja jakavat keskenään kokemuksia digitaalisen median parissa työskentelystä sekä ikäkaudelle sopivasta ohjelmoinnista."

Yhteistyö on tärkeää ja hedelmällistä. Laitteita ei ainakaan meillä koskaan riitä jokaiselle, eli pareittain työskentely on pakon sanelemaa. Mutta vaikka ei olisi, istuttaisin lapset varmaan joka tapauksessa kahdestaan koneiden ääreen. He neuvovat toisiaan, pohtivat ongelmia yhdessä ja oppivat samalla yhteistyötaitoja.



Alkuoppilaille sopivia ohjelmointisovelluksia on monia. Meillä on ollut käytössä iPadeilla jo aiemmin mainittu Scratch Jr ja lisäksi ainakin Kodable ja Daisy the Dino. Ei tarvitse osata lukea!

iPad alkuopetuksessa -sivuilla on paljon lisää ideoita!

"Pelillisyyttä hyödynnetään oppimisen edistäjänä."

Kaikki nuo mainitsemani sovellukset ovat hyvin pelillisiä ja visuaalisia. Alkuoppilaiden kanssa ei tarvitse olla huolissaan siitä, että heidän kanssaan täytyisi käsitellä mitään ohjelmointikieltä. Niiden aika on vasta yläkoulussa, joskin moni vähän vanhempi alakoululainen saattaa olla jo kiinnostunut ohjelmoinnista vähän syvemminkin.



"Vastuullinen ja turvallinen toiminta:"

"Oppilaiden kanssa keskustellaan ja luodaan yhdessä tvt:n turvallisia käyttötapoja ja hyviä käytöstapoja."

Laitteet ovat kalliita ja yleensä yhteiskäytössä. Niistä on siis pidettävä huolta! Tvt:n turvallisiin käyttötapoihin kuuluu toki myös se, että opitaan annostelemaan teknologian käyttö sopivan pituisiin pätkiin ja valitsemaan mitä tekee. Hyvät käytöstavat näkyvät vuorotteluna, toisen neuvomisena ja tukemisena ja myös vaikkapa tottelemisena, kun aikuinen kehottaa lähtemään ulos leikkimään tietokoneen äärestä. Näin ainakin minä ajattelen. Oppilaat on tärkeää ottaa mukaan näiden asioiden pohtimiseen. He ovat yleensä erittäin oikeudenmukaisia.



"Huomiota kiinnitetään terveellisiin työasentoihin sekä sopivan pituisten työjaksojen merkitykseen hyvinvoinnille. "

Tärkeää ja liittyy suoraan myös edelliseen kohtaan. Harmittavan moni alkuoppilaskin saattaa viettää jonkin laitteen ääressä turhan pitkiä aikoja. Lapset ja nuoret saattavat tehdä ihan sujuvasti hommia mitä kummallisimmissa kiemuroissa läppäri sylissään, mutta hekin saattavat jo huomata jumiutumista niskassa tai muuta sellaista. Liiallinen pelaaminen tai muu surffailu vie aina aikaa joltain muulta.



"Tiedonhallinta sekä tutkiva ja luova työskentely:"

"Oppilaita opastetaan käyttämään keskeisiä hakupalveluita, kokeilemaan eri työvälineitä ja tekemään pienimuotoisia tiedonhankintatehtäviä eri aihepiireistä ja itseä kiinnostavista asioista."

"Googlaaminen" on tuttua jo pienille. Sen sijaan moni ei osaa käyttää hakusanoja tehokkaasti, eivätkä toki monet ekaluokkalaiset edes osaa kirjoittaa. Mutta luku- ja kirjoitustaidon lisääntyessä on mielekästä opettaa oppilaita etsimään tietoa ja merkitsemään myös lähde muistiin saman tien. Omista lemmikeistä ja harrastuksista on tehty paljon esityksiä. Samalla on voitu harjoitella vaikka PowerPointin käyttöä. Kakkosella tai kolmosella.

"Heitä kannustetaan toteuttamaan tvt:n avulla ideoitaan yksin ja yhdessä toisten kanssa."

Tämä kohta on ehkä tähän mennessä toteutunut meillä parhaiten Paintilla tehdyillä piirroksilla, jotka on yhdistetty itse keksityn tarinan kuvitukseksi. Ekaluokkalaiset ovat myös käsikirjoittaneet ja esiintyneet koulutulokkaille suunnatussa ohjevideossa ja äänittäneet vielä toimintaohjeet videoon. He ovat myös miettineet, mitä tietyllä kirjaimella alkavia asioita on olemassa ja kuvanneet+editoineet aakkosvideoita.



Vuorovaikutus ja verkostoituminen:

"Oppilaat saavat kokemuksia oppimista tukevien yhteisöllisten palveluiden käytöstä ja harjoittelevat käyttämään tieto- ja viestintäteknologiaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa."

Jaa-a. Erilaisia oppimispelejä on pelattu ja niissä on saattanut olla pelaajia muistakin kouluista tai maista. Skypen kautta olimme kerran yhteydessä Sevettijärvelle saamelaisten kansallispäivänä. eTwinning-projektien myötä myös alkuoppilaat ovat olleet mukana kansainvälisessä yhteistyössä, mutta aika vähäistä heidän suora kommunikointinsa on ollut. Enemmänkin on tehty videoita tai piirroksia jaettavaksi netin kautta projektikumppaneille. Esimerkiksi näin:



Tähän on hyvä päättää! Tulipa tälle tekstille pituutta! Iloa ja intoa tvt-opetukseen!