sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Oppikirjat vai ei?

Aamulla pisti Twitterissä silmääni Niina Rantapuun tweetti hänen uudesta blogitekstissään ansiokkaassa blogissa Open opas. Niina on yläkoulun äidinkielenope, mutta opettaja mikä opettaja! Moni ajatus sopii vallan mainiosti myös alakouluun.

Niina oli kirjoittanut oppikirjattomasta opetuksesta aiemminkin ja nyt. Luin jutut ja hämmennyin. Vaikka olen erittäin aktiivinen tietotekniikan käyttäjä, olen silti vannoutunut oppikirjojen kannattaja. Onko siis aika haastaa ajattelumaailmani?

Twitterissä näkyi innostuneita viestejä aiheen ympärillä. Hyvä on se, että mielipiteet olivat sekä puolesta että vastaan, tai ainakin sopivan kriittisiä. Mahtavaa on se, jos oppilaat saadaan etsimään ja kokoamaan tietoa itse. Aloitetaan vaikka katsomalla opetussuunnitelmasta, mitä pitäisi oppia! Mutta mihin tallennus? Meillä ei ole koneita läheskään kaikille. Tietoa pitäisi siis sekä etsiä että tallentaa netin ulkopuolelle. Tarvitaanko laite jokaiselle, ennenkuin tähän voidaan ryhtyä? Siis jokaiselle koko koulussa?

Entä vaikuttaako oppilaan kyky löytää oleellinen tieto liikaa hänen mahdollisuuksiinsa oppia? Ryhmätöitä? Miten arviointi?

Huh, olenko todella näin juuttunut vanhaan ajatteluun? Ja kaiken aikaa olen kuvitellut olevani ennakkoluuloton ja rohkea!

Nyt ajatellen tuntuu ihan mahdolliselta jättää jostain oppiaineesta työkirja pois. Näinhän on usein jouduttu tekemäänkin säästöjen nimessä. Mutta kyllä minä olen silloin aina itse vääntänyt monistettavaa materiaalia vihkoon liimattavaksi. Ja eivät varmaan ihan pienet alakoululaiset pystykään korvaamaan omalla tiedonhaulla hyvää työkirjaa tai opettajan laatimia tehtäviä.

Mutta entä alakoulun isommat oppilaat? Kyllä, he pystyisivät ainakin sopivissa pareissa tai ryhmissä löytämään tietoa annetusta aiheesta. Mutta laatu? Löytyisikö oleellinen? Kokevatko oppilaat mielekkääksi etsiä ja tuottaa materiaalia itse?

Ja sitten jos vien ajattelua eteenpäin ja kuvittelen jättäväni tekstikirjan pois... Huh! Tuntuu työläältä! Joudunko tekemään paljon aiempaa enemmän valmistellessani tunteja? Läpikäytävän aineiston aikataulutus? Kokeet? Pystynkö luottamaan oppilaisiin tarpeeksi?

Niin paljon ajatuksia tämä sai aikaan, että aion haastaa itseni kokeilemaan oppikirjattomuutta jossain oppiaineessa ensi lukuvuonna. Harjoittelen sitä jo tänä vuonna jonkinlaisilla projekteilla. Ympäristö- ja luonnontiedossa ehkä? Vai äidinkielessä?

Niina Rantapuulla on muuten tekeillä hieno yläkoulun äidinkielen oppimateriaali, kannattaa käydä katsomassa!

3 kommenttia:

Nina R. kirjoitti...

Hauskaa, että keskustelua syntyi :) Itse olen tosiaan aina opettanut "ilman oppikirjaa", mutta aina minulla on toki ollut luokassa muutama sarja, jotain kirjoja tunnilla käytettäväksi. Aiemmin oppilailla oli vihkot ja kansiot ja käytin aika paljon monisteita, jotka sitten oppilaiden itsensä tekemien töiden kanssa koottiin kansioon. Myöhemmin olen luopunut kansioista turhina ja vähentänyt radikaalisti myös monisteita. Ja suurimman osan monisteista, joita käytän, kerään pois, kun niitä ei enää tarvita ja käytän uudelleen. Näin ne eivät lainehdi pitkin poikin ja paperia säästyy.

Oppiaineet ovat tietysti luonteeltaan erilaisia, ja äikkä on leimallisesti nimenomaan taitoaine. Ensisijaisesti työskentelemme erilaisten tekstien kanssa ja analysoimme niitä eri tavoin. Kiinnostavia tekstejä on maailma täynnä! Toiseksi tietysti oppilaat tekevät itse erilaisia "tekstejä" (jotka siis voivat olla muutakin kuin painomustetta paperilla). Tietotekniikasta on paljon iloa, mutta "oppikirjatonta opetusta" voi hyvin toteuttaa ilman koneitakin. Lisäksi oppilaiden omia laitteita voi käyttää ja osa hommista tehdään kotikoneilla eli tiedonhaku voi olla esim. läksynä ja kaikki vähänkin isompien kirjoitustöiden viimeisen version kirjoitus tehdään kotikoneella.

En harrasta enää oikeastaan ollenkaan sellaisia kokeita, joihin pitäisi lukea kotona, joten sitäkään ongelmaa ei tule. Koetehtävät ovat sellaisia, että tarvittavat tiedot annetaan kokeessa ja tehtävänä on esim. soveltaminen. Usein kokeeseen saa tehdä lunttilapun ja suosin usein myös ryhmäkokeita. Aivan ehdottoman voittopuolisesti arvionti kuitenkin perustuu ihan muuhun kuin kokeisiin, eli siis oppilaiden tuotoksiin ja niiden syntyprosessin arviointiin.

Lopuksi haluan toivottaa onnea valitsemallesi tielle Sari :)







Sari Auramo kirjoitti...

Kiitos, Niina! Joskus mietin, että elämässä voisi päästä helpommallakin, kun tyytyisi tekemään hommia vanhaan malliin. Mutta mihinkäs sitä koira karvoistaan pääsee, se on selkäytimeen taottua, että aina pitää haastaa itsensä ja kokeilla jotain uutta! Kiitos sinulle keskustelun aloituksesta!

Unknown kirjoitti...

Ekaluokan opettajaa kyllä vähän hirvittää ajatus aapisettomasta opetuksesta, mutta toisaalta sähköiset materiaalit ovat jo nyt mullistaneet opetustani paljon. Sen sijaan matematiikassa kirjasta voisin luopua hyvinkin. Ajattelisin, että ylemmillä luokilla voisi löytyä montakin ainetta, joissa kirjaton opiskelu sujuisi ok.